Matkailijan terveystietoa

Sivu on julkaistu alunperin alkuvuodesta 2001
Ajantasaiset tiedot löydät Terveyskirjaston Matkailijan terveysoppast a.

Turistiripuli
Ripulinhoito
Sukupuolitaudit
Iho-ongelmat
Tuberkuloosi

Olemme keräilleet perustietoa matkailijoille mm. kansaterveyslaboratorion sivuilta. Tässä pääpiirteet:

Turistiripuli

Ripuli on yleisin suomalaisen matkailijan terveysongelma. Sairastuuko matkalla ripuliin riippuu huomattavasti matkan kohteesta ja vuodenajasta. Vaara on suurin lämpimänä vuodenaikana ja alueilla, joissa esimerkiksi köyhyyden, tietämättömyyden tai puhtaan veden puuttumisen vuoksi elintarvikkeiden hygieenisyys on huonoa.

Länsi-Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Japanissa ripulin vaara ei ole suurempi kuin Suomessa, mutta Etelä-Aasiassa, Lähi-idässä ja Afrikassa saa 20–60 % viikon turistimatkaan osallistuvista suomalaisista ripulin, Euroopan puoleisissa Välimeren maissa keskimäärin 10 %.

Turistiripulin aiheuttajat ja oireet
Turistiripulia aiheuttavat bakteerit, virukset ja alkueläimet. Useimmissa tapauksissa ei kuitenkaan ole mahdollista tunnistaa taudinaiheuttajaa oireiden laadun perusteella. Eräät mikrobit ovat ominaisia tietyille maantieteellisille alueille, mutta useimpia tavataan koko maapallolla.

Lämpimissä maissa tavallisimpia ripulibakteereja ovat Escherichia coli (E. coli), kampylobakteerit, salmonellat ja shigellat, ripuliviruksista rotavirus ja alkueläimistä Giardia. Lapsilla muutkin virukset aiheuttavat turistiripulia. Vakavia mutta harvinaisia matkailijoiden ripulitauteja ovat lavantauti, amebapunatauti ja kolera.

Useimmiten turistiripuli puhkeaa ensimmäisen matkaviikon lopulla. Nuoret aikuiset sairastuvat siihen eniten, luultavasti siksi, että he ovat muita varomattomampia ruokansa suhteen. Tyypillisiä oireita ovat eriasteinen ripuli, vatsakouristukset ja pahoinvointi. Alle vuorokauden kestävä kuume tai päänsärky ei ole harvinainen. Vaikeammissa tautimuodoissa kuume voi olla korkea ja jatkua pidempään, ja potilaalla voi olla verta ulosteessa.

Mikäli ripuli on runsasta (yli 6 ulostuskertaa/12 t) ja potilas oksentelee, voi nestehukka huonontaa hänen kuntoaan huomattavasti jo yhdessä päivässä. Turistiripuli kestää keskimäärin kolme vuorokautta, mutta rajumpi voi kestää viikon.

Ruokailu matkan aikana
Turistiripulin vaaraa voi todennäköisesti huomattavasti pienentää valitsemalla ruoat ja juomat huolellisesti, välttämällä määrätietoisesti tiettyjä ruokalajeja ja pesemällä kädet. Mikäli voi itse valmistaa omat ruokansa, on vaaraa mahdollista vielä pienentää keittämällä ruoat kunnolla ja käyttämällä pullovettä kylmiin juomiin. Ripulioireisen ei pidä käsitellä toisille tarkoitettua ruokaa.

Käsien pesu saippualla tai käsien puhdistus alkoholipitoisella desinfiointiaineella ennen ruoan käsittelyyn ryhtymistä, aina WC:ssä käynnin jälkeen ja ennen ruokailua on tehokkain tapa pysyä terveenä.

Seuraavat ruokalajit voivat aiheuttaa vatsatauteja:

kylmät leikkeleet ja majoneesipohjaiset salaatit
erilaiset kylmät kastikkeet
hedelmät ja vihannekset, joita ei voi pestä tai kuoria, marjat
kylminä tai haaleina tarjotut lihaa, kalaa tai kananmunaa sisältävät ruoat
kylminä tarjotut osterit, simpukat, ravut ym. mereneläimet
kylmät jälkiruoat
pakkaamaton maito, kerma, jäätelö, voi ja tuorejuustot
mehut ja juomat, myös alkoholipitoiset, joihin on lisätty jääkuutioita

Välimeren maissa ja IVY-maiden alueella on kananmunasalmonelloosin takia turvallisempaa olla syömättä pehmeäksi keitettyjä kananmunia sekä munakasta ja munakokkelia. Myös majoneesin ja muiden raakaa munaa sisältävien ruokien tiedetään näissä maissa yleisesti levittävän salmonellaa.

Ripulivaaran kannalta turvallisia ruokalajeja ovat:

leipä ja kuivat viljatuotteet
vastavalmistetut, kuumana tarjoiltavat liha- ja kalaruoat ja keitot
kuumana tarjoiltavat, keitetyt tai paistoksiin lisätyt vihannekset
itse kuorittavat tuoreet hedelmät
hiilihappoiset, pullotetut juomat
kuumat juomat, kuten kahvi, tee ja keitetty vesi

Terveyden kannalta on turvallisinta käyttää pullotettua vettä, vaikka kohdeoppaat usein mainitsevat vesijohtoveden olevan juomakelpoista.
Alkuun

Ripulin hoito

Lievän ripulin hoidoksi riittävät lepo ja runsas nesteiden nauttiminen. Sopivia juomia ovat tee, pullotettu vesi ja laimea mehu sekä Osmosal®-ripulijuoma, joka valmistetaan apteekeista saatavasta jauheesta pakkauksen ohjeen mukaan. Osmosalia vastaavaa valmistetta voi ostaa useimmista maista Oral Rehydration Solution -nimisenä (ORS) esim. Unicefin toimittamana.

Riittävän nesteen nauttimisen lisäksi tulisi syödä kevyttä, helposti sulavaa ruokaa, esim. paahtoleipää, riisiä ja banaaneja. Jos ripuloija on pieni lapsi, jatketaan imetystä, pulloruokintaa ja vellien sekä muiden helposti sulavien ruokien syöttämistä tavalliseen tapaan. Lisäksi annetaan ripulijuomaa.

Jo päivän kestänyt ripulointi voi aiheuttaa lapselle tuntuvan nestehukan, joka korvataan ripulijuomalla. Jos lapsesta on käytettävissä tuoreita painotietoja, saadaan sopiva ripulijuomamäärä selville kertomalla menetetty paino 1,3:lla (4/3). Esimerkiksi jos lapsen paino ennen sairastumista oli 9,6 kg ja se on vähentynyt 9,1 kg:aan, annetaan ripulijuomaa 1,3 x 5 dl = 6,5 dl. Useinkaan tarkkoja vaakoja ei ole käytettävissä. Siinä tapauksessa voidaan 7–10 kg painavalle lapselle antaa nestehukan korvaamiseksi ripulijuomaa 5 dl, 15 kg painavalle 8 dl ja yli 20-kiloiselle 1 litra. Nestehukka korvataan 6 tunnin aikana.
Nestehukan korvaamisen jälkeen jatketaan lapsen normaalia ravitsemusta ja annetaan rinnalla ripulijuomaa uuden kuivumistilan ehkäisemiseksi.

Nesteiden juottamisessa vanhempien tulisi olla sitkeitä. Nestettä pitäisi antaa tiheästi pieni määrä kerrallaan esim. ruokalusikalla(tai kätevämmin 10 ml ruiskulla) ja lapsen nauttima nesteen määrä tulisi merkitä muistiin. Jos lapsi oksentelee, pysyy kylmä juoma paremmin sisällä kuin lämmin. Lapsen vointia on seurattava: jos hän jaksaa leikkiä ja seurata ympäristöään ja virtsaa erittyy, ei kuivumistilanne ole kovin hankala. Jos lapsi väsähtää ja on apaattinen, on lähdettävä lääkäriin.
Alkuun

Sukupuolitaudit

Sukupuoliteitse tarttuvat taudit ovat matkailijalle todellinen vaara. Toisin kuin monet muut sairaudet, ne ovat helposti vältettävissä oikealla käyttäytymisellä. Tilastojen mukaan sukupuolitautitartuntojen ilmaantuvuus on matkalla oltaessa 6–8-kertainen verrattuna niiden saamiseen kotimaassa.

Yleisimmin matkoilla saadaan tavanomaisia seksitauteja, kuten klamydiaa, tippuria ja kuppaa. Ulkomailta saatuihin tippuritapauksiin penisilliini ja sen johdokset eivät usein tehoa. Nykyisin ulkomailta saaduista tippureista yli 50 % ja klamydioista 40 % on hankittu Baltiaan tai Venäjälle tehdyiltä matkoilta.

Jos matkailija on ollut suojaamattomassa yhdyntäkontaktissa, on matkalta palattua paikallaan hakeutua tutkimuksiin tartuntamahdollisuuden poissulkemiseksi, vaikka mitään oireita ei tulisikaan.
Alkuun

Iho-ongelmat

Mitättömänkin näköiset haavat on puhdistettava huolellisesti runsaalla vedellä ja spriillä tai etanolipohjaisilla käsidesinfiointiainella, vähintään kosteuspyyhkeellä, sillä lämpimissä ja kuumissa oloissa tulehdusvaara on suuri. Antibioottisalvat eivät ole pitkäaikaisesti käytettyinä suositeltavia kosketusyliherkkyyden kehittymisen vaaran takia.

Voimakasta ihon tai ihonalaisen kudoksen tulehdusta hoidetaan suun kautta otettavilla mikrobilääkkeillä. Trooppinen ilmasto ja aurinko sekä mahdolliset estolääkitykset voivat pahentaa jo olemassa olevia iho-ongelmia, kuten psoriaasia, aknea, ekseemoja ja aurinkoihottumaa. Myös herpes-infektiot voivat uusiutua voimakkaan auringonvalon vaikutuksesta. Ihon sienitulehdukset ovat tavallisia kosteissa ja kuumissa oloissa.

Hyönteisten pistojen aiheuttamaa kuumotusta ja kutinaa voi lievittää hydrokortisonipitoisilla voiteilla ja antihistamiinitableteilla; ihon raapimista olisi vältettävä tulehdusvaaran vuoksi. Erityisen voimakkaisiin ja yleistyneisiin hyönteisreaktioihin sopii ensiavuksi kyypakkaus.
Alkuun

Tuberkuloosi

Tuberkuloosia esiintyy paljon mm. Saharan etelänpuoleisessa Afrikassa ja Itä-Euroopassa, kuten Venäjällä. Tilanne muualla Euroopassa on keskimäärin hyvä, lukuun ottamatta Portugalia. Myös monille lääkkeille vastustuskykyiset kannat ovat lisääntyneet.

Herkimmin tautiin sairastuvat henkilöt, jotka ovat pitkään läheisessä kontaktissa tuberkuloosia sairastavan kanssa, sekä ne, joiden vastustukyky on sairauden tai muun syyn vuoksi heikentynyt. Riski saada tartunta lentokoneessa tai muissa julkisissa liikennevälineissä tai tiloissa on hyvin vähäinen. Tartunta on mahdollinen pitkillä (yli 8 tunnin) lennoilla.

Tartuntariskin minimoimiseksi WHO suosittelee, että aktiivista keuhkotuberkuloosia sairastavat eivät matkusta julkisilla lennoilla. Lisäksi lentoyhtiöön tulee ottaa yhteyttä, mikäli on tiedossa, että aktiivia tuberkuloosia sairastava henkilö on ollut yli kahdeksan tunnin lennolla viimeisen kolmen kuukauden aikana.
Alkuun