3. viikko 2025

Päätin siirtyä päiväkirjan julkaisussa viikkojulkaisuun. Toki julkaisen pävittäin tekstin, mutta päivityksenä viikkojulkaisuun. Tapahtumia riittää kuitenkin jokaiselle päivälle ja samalla kirjoitustaito paranee. Toivottavasti.

Maanantai 13. tammikuuta: Huutokauppaostoksen nouto

Pitkästä aikaa oli herätyskello soimassa. Siis kännykän herätyskello. Ylös nousu viimeistään kello viisi aamulla. Harvoin nukun yli 6.10, mutta ennen kuutta ylosnousu pitää huomioida hertyksellä. Nousin ylös noin varttia vaille viisi. Hyvään aikaan siis. Juna Lappeenrantaan lähtisi kello 6.45.

Kuten eilen kirjoitin, olin voittanut huudoissa vuosimallin 2012 Skoda Octavian. Maltillisilla kilometreillä ja kohtuullisella huoltohistoriallaa. Auto olikin hyvässä kunnossa sisältä. Ulkopuolella oli yksi remppaa tarvitseva ruosteinen kohta. Mitään todella vakavaa ei ainakaan kirjallisesta esityksestä näkynyt. Ehkä sain halvalla hyvän auton? Vai voiko halvalla saada hyvää milloinkaan?

Juna oli perillä Lappeenrannassa aivan aikataulussa kello 9.04. Asemalta oli noutopaikkaan matkaa noin kilometri eli mukavan kirpessä pakkasaamussa kesti paikalle käveleminen noin 10 minuuttia. Myynti tiskiltä kysymään kuka luovutuksen hoitaa? Sieltä ohjattiin oikealle myyjälle, joka lähti hakemaan avainta. Homma oli sillä selvä. Konttoritöiden osalta. Saimme ohjeet autolle eli “Se on tuolla rivissä” ja käden heilautuksen pihan suuntaan.

Auton etsimiseen meni muutama minuutti. Alueella on ainakin kolmen eri autoliikkeen autoja. Hakemista häiritsi sekin, että kaikki autot olivat lumen alla ja autojen ympärilläkin oli 20 senttinen lumivalli. Löysimme kuitenkin auton ja alkoi ankara lumenpotkiminen auton edestä. Ovet avautuivat avaimesti kuten kuului ja auto lähti hyvin käyntiin. Ovet sulkeutuivatkin. Tuntui hienolta, ettei tarvinnut renkslata ja kikkailla lukkojen kanssa. Alkoi ajoneuvon harjaaminen lumesta ja ikkunoiden skrabaminen jäästä. Tankissakin oli bensaa 3/4 tankillista. Sillä ajelisi mukavasti noin 640km, josta kotimatka 206 km.

Auto on todella mukava ajaa. Ainakin maantiellä. Vakkari on mukava lisä. Toisaalta manuaalivaihteita on kuusi eteen ja yksi taakse eli kaupunkiajossa oikean käden lihaksia tulee treenattua. Matka edistyi mukavasti ja olimme takaisin Helsingissä ennen kello kahta vaikka pysähdyimme syömään matkalla. Matka-aika voi vaikuttaa pitkältä, mutta lämpötila nousi nopeasti ja samalla keli huononi. Ei juurikaan yli 80 km/h voinut ajaa rekkaliikenteen seassa.

Olin varannut talomme parkkialueelta toisenkin tolppapaikan. Harmi, että jossain vaiheessa prosessia paikka oli vaihtunut sellaiseksi ettei siihen voinut pysäköidä ja tolppakin oli kaatunut. Onneksi chatti pelasti tilanteen ja asiakaspalvelija sai siirrettyä sopimuksen paikkaan, jossa kaikki oli ok!

Seuraavaksi järjestin puhelinsoitolla kummankin auton vakuutukset ja Skodan kesärenkaiden talvisäilytyspaikan. Auton nokka siis kohti rengashotellia. Samalla matkalla kävin hakemassa autoon myös sisälämpöpuhaltimen. Skodassa oli onneksi pistoke valmiiksi. Tässä autossa ei lukot saa jäätyä! Yksi kesäauto riittää. Takaisin tultua tilasin vielä huollon autoon koska ajotietokone kertoi “Service now”. Tekniikka on muutenkin hyvä käydä läpi vaikka auto onkin selvittänyt viikkoa aikaisemmin katsastuksesta.

Loppupäivä sohvaperunana. Tarina jatkuu…

Tiistai 14. tammikuuta: Vakiopäivä

Tiistai päivä meni normaalilla tavalla. Aamulla kaupoissa käynti, jossa kävimme vanhalla autolla. Sillä missä kaikki lukot jäätyvät pakkasella. Ilma oli plussalla. Ei mitään ongelmia. Hieman harmittaa, että muuten hyvä auto joutuu jatkamaan seuraavalle haltijalle vain sen takia että lukot jäätyvät. Toisaalta ns “Death lock” eli autoon sisään jääminen lukkojen mennessä tilaan missä ovet eivät millään keinoin aukea on todella paha turvallisuusuhka. Uskon kuitenkin ongelman poistuvan lämpimässä tallissa, koska lämmitys tehoaa lukkoihin.

Aamun rutiinit katkaisi putkimies, joka tuli tarkistamaan rättipatterin. Oikealta nimeltään tikapuun mallinen pyyhekuivain. Se on pysynyt kylmänä syksystä asti. Kuivaimessa ei ollut vikaa eikä asunnossa olevissa kiertovesisäätimessä. Niinpä ammattimies lähti taloyhtiön lämmönjakohuoneeseen. Ilmeisesti vika oli helposti korjattavissa, koska patteri lämpeni. Kas kun kukaan muu ei ollut tehnyt huoltoilmoitusta asiasta.

Iltapäivästä pistäytyimme Sellossa syömässä lounaan Mandarin Palacessa. Ravintola tarjoaa aasialaista ruokaa. Päivisin seisovasta pöydästä. Ehdoton suositus. Ruoka oli hyvää. Samaan hintaan sai myös susheja ja seisovasta pöydästä myös annokset sopivia. Eläkeläiset saavat lounaan hinnasta -10%.

Selloon parkkihalli on tilava ja sinne mahtuu hyvin asiakkaiden kulkuneuvot. Ajo pois hallista saisi olla yksinkertaisempi. Toki ulos päästyä on helppo löytää kehä 1:lle. Loppupäivä normi kodin hoidossa ja sohvaperunana. Tarina jatkuu…

Keskiviikko 15. tammikuuta: Auton huolto

Aamuksi oli sovittu auton vienti RJV autohuoltoon. Jostain tuntemattomasta syystä se oli ainoa helposti julkisilla tavoitettava Skoda-huolto, johon sai ajan ennen 22. päivää. Tärkeää oli siis se, että liikeestä pääsi näppärästi julkisella pois ja toisaalta hakemaan auto kun se on valmis.

Olin huollon konttorissa 7.25 ja kolmas jonossa vaikka oven pitäis avautua vasta 7.30. Hieno toimintaa. Yleensähän Suomessa kaikki avataan vasta tasan silloin kun aukiolo alkaa. Ravintolat jopa joskus myöhässä. Tästä RJV:lle plussat.

Huollosta oli sovittu arvioidun perusohjelman hinnaksi 290€. Olin kuitenkin aikaa tilatessa maininnut ylhäällä kiinni ottavasta kytkimestä ja luvasta tarkistaa kaikki huoltoa vaativat kohdat. Alustassa ja jarruissa ei ollut ongelmia. En asiaa ihmetellyt, koska auto oli katsastettu 3.1. Tarkastuksessa kytkin oli kunnossa ja se säädettiin vain uudestaan. Muutenkin lisähuoltotarpeiksi löytyi vain muutama kohde. Tosin ne töineen maksoivat enemmän kuin tarjottu huolto. Olin kyseessä olevat kohteet hyväksynyt. Tarkoitus on, että autolla voisi ajaa ainakin seuraavaan katsatukseen asti. Se on viimeistään 5.1.2026. Kaiken kaikkiaan maksettavaa kertyi 635€.

Tässä kohtaa lukija varmasti odottaa draamaa, mutta tosiasiassa auto toimi hyvin. Mikäli mikään muu tekninen kohta ei tarvitse eritystä huoltoa, niin olen hyvin tyytyväinen. Vielä ruostekorjaukset ja sisäpesu, niin on loppusaldo ostokselle saatu.

Kävimme myös pikku ajelulla “kesäautolla” eli sillä vekottimella, jossa kaikki mahdolliset lukot jäätyy pienelläkin pakkasella. Hyvin toimi, kun lämpötila oli vain hitusen nollan yläpuolella. Yritän ajella kyseisellä autolla vähintään joka toinen päivä, jotta sen kunto pysyy kohtuullisena. Kunhan kuskin puoleinen sisäkahvan vaijeri saadaan kuntoon, mietitään mikä on auton kohtalo. Kelpaako sukulaisille vai laitetaanko myyntiin.

Torstai 16. tammikuuta: Matka 2025 -messut ensimmäinen päivä

Tänään oli Matkamessupäivä! Heti aamusta Messukeskukseen. Aamupala oli katettu Pihka & Bar ravintolaan, jossa lehdistö ja somevaikuttajat tapasivat suomalaisten ja ulkomaisten matkailutoimistojen edustajia ennen kello 9, jolloin avautuisi ovat matkailualan ammattilaisille. Lisäksi eri alueorganisaatioiden yhteyshenkilöt olivat rakentaneet esitelypisteitä ravintolan pöytiin. Tilaisuus oli muuten hyvin järjestetty, mutta muutamissa kohdissa käytävä oli kapea ja vaikuttajat tukkivat käytävän.

Messuilla meni koko päivä. Tosin täytyy myöntää, että en jäänyt iltatapahtumaan eli after worksille. Päivä oli sen verran raskas. Ja juomat piti maksaa itse. Kotimatka olikin sopiva Matkamessupäivälle, sillä siihen kuuluu juna-, metro- ja bussimatka. Tämä on Helsingissäkin ongelma, että nykyisellä liikennesuunnittelulla tulee lähes aina kaksi vaihtoa meni mihin tahansa keskeiseen paikkaan. Vaikkapa Meilahden sairaalaan. Taitaa olla Aalto-yliopisto Espoossa ainoa paikka, jonne pääsee lähes mistä tahansa Helsingin lähiöstä ilman vaihtoja tai yhdellä vaihdolla. Koulutetaanko siellä julkisen liikenteen suunnittelijoita?

No huomenna vielä on messupäivä ja sitten se on Matkamessut 2025 siltä osin ohi. Muita messuja sitten onkin tulossa jokunenkin.