Kreeta, Hania 02.08.2003 – 10.08.2003

Lähtöpäivä
Tutustuminen
Falasarna
Knossos
Aptera
Markkinoilla
Akrotirin niemimaalla
Paluupäivä
Yhteenveto

02.08. Lauantai: Lähtöpäivä

Epähuomiossa olimme tilanneet matkan, jonka lähtöaika ( ja ennen kaikkea kohteeseen tuloaika) oli lähes epäinhimillinen. Lähtö Helsinki-Vantaalta oli 21.15 ja perillä Haniassa kone oli 0.53 lauantaina. Myöhäinen lähtöaika takasi sen, ettemme voineet juurikaan tehdä ostoksia ennen koneen lähtöä, sillä suurin osa liikkeistä meni kiinni kahdeksalta. Kävimme kuitenkin aseman Oak Barrelissa nauttimassa 0,4 l oluen ja marttiinin, jotta saisimme vertailuhinnan ravintoloihin. Olut Helsinki-Vantaan lentoasemalla maksoi 4,60 €.

Matkatavaraselvitykset ja muut muodollisuudet Hanian päässä sujuivat nopeasti ja mallikkaasti. Linja-automme huristeli vikkelästi Akrotirin niemimaalta kohti Haniaa ja Nea Horaa kiitettävää vauhtia. Hotellimme Christina 2 oli ensimmäinen matkustajien tiputuspaikka. Niinpä sitten olimme ”jo” puoli kolmelta yöllä nukkumaan menossa.
Takaisin

03.08. Sunnuntai. Tutustuminen

Aamulla herätys oli kello seitsemän, sillä autovuokraamo toimitti meille auton kello kahdeksalta. Kulkuneuvonamme viikoksi oli ilmastoinnilla varustettu Renault Twingo. Siis sopivan pieni näille teille ja sopivan vilpoinen näille ilmoille.

Iso miinus kuitenkin toimimattomasta radiosta. Me kun olimme nähneet suuren vaivan äänittäessämme mukaan kunnon suomalaista musiikkia! Auton luovutusseremonian jälkeen lähdimme tutustumaan paikalliseen Nea Horan rantaan.

Ranta on hyvin hienohiekkaista ja luokiteltu EU:n siniseen eli parhaimpaan gategoriaan. Puhtaalta ja vähäroskaiselta rannan hiekka ja vesi vaikuttivatkin. Lipun saadakseen rannalla täytyy olla myös wc ja suihkumahdollisuus.

Emme malttaneet olla menemättä kahlaamaan veteen ja huomaisimme oudon ilmiön: Rannan ”Tappaja-ahvenet” hyökkäsivät nilkkoihimme. Tuntui jännältä kun pienet, muutaman sentin pituiset kalat näykkivät ihoa. Emme olleet ennen törmänneet moiseen. Tosin täytyy myöntää ettemme ole mitään vedessä pulikoijia vaan enemmänkin rannalla tulee oltua rusketusraitojen hankkimiseksi.

Rannalta suuntasimmme kohti Hanian keskustaa ja Venetsialaista satamaa tutustuaksemme paikan hintatasoon. Hinnat vaikuttivat olevan samaa tasoa kuin Helsingissä keskimäärin. Katsomme sitten myöhemmin mitä se todellisuudessa on.

Haniassa ilman lämpötila lähestyi 30 astetta puolilta päivin ja päätimme lähteä testaamaan auton ilmastointilaitetta. Kreetan liikenteeseen totutellaksemme suuntasimme Haniasta länteen, Agia Marinaan ja Plataniakseen päin rantatietä pitkin.

Ranta oli varsin huono Nea Horan ja Agia Marinan välillä, mutta siitä eteenpäin pelkkää hyvää hiekkarantaa. Agia Marinassa tai sen lähettyvillä olisi pitänyt olla Gerontospiliosin kulttiluola, mutta sitä ei oltu merkitty yhteenkään kolmesta kartastamme emmekä ajaessamme nähneet sinne viitoitustakaan.

Takaisin käännyimme Kamisianan kohdalla. Lenkin aikana huomasi hyvin, että kylät eroitti toisistaan vain peltikylteistä vaihtuvista nimistä. Joissain kohdin saattoi erottajana olla sillapätkä tai muu luonnollinen jakaja, mutta periaatteessa taajamasta toiseen siirryttiin sulavasti ilman ulkonaisesti havaittavia muutoksia. Vasta Geranin jälkeen oli kylien välissä jonkinlaista avarampaa asutusta.

Palasimme takaisin tutustumislenkiltä noin puoli kahdelta ja nautimme hyvin ansaitun, kevyen luonasmenyyn huoneessamme. Kolmelta siirryimme hotellimme aamiasravintolaan, jossa oli matkatoimistomme tervetuliaistilaisuus ouzoineen. Opas antoi lyhyen, suppean esityksen Kreetasta, Haniasta ja matkatoimiston retkistä. Hän kertoi myös ns. kansainvälisistä retkistä joihin olisi mahdollisuus osallistua matkatoimiston kautta. Tässä vaihessa matkatoimiston kautta vuokrattavana ollut ilmastoitu A-luokan auto olisi tullut maksamaan 270 €/ viikko. Onneksi olimme jo Suomessa varanneet auton jolloin hinnaksi tuli 170€.

Tervetuliaistilaisuuden jälkeen suunnistimme jälleen Hanian keskustaan tarkempaa tutkiskelua tekemään kaupungin idänpuoleisesta satamasta. Mieleenpainuvaa mielestäni oli, että varsinaisella asuinalueella kaikki vastaantulijat ja terasseilla istuvat tervehtivät, ja olisivat mielellään ilmeisesti kyselleet kuulumisia jos vain olisimme löytäneet yhteisen kielen. Täytynee opetella ainakin auttavasti puhumaan kreikkaa.

Venetsialaiselle satamalle palatessamme oli jo pienen nestetankkauksen aika. Hinnat olivat yllättävän kalliita. Pieni olut (0.33l) maksoi järjestään 3,60 – 3,80 ja ruuat näyttivät pyörivän siinä 15 €/annos. Hieman satamasta poispäin mentäessä hinnat kuitenkin tippuivat varsin nopeasti: Kahden hengen päivällinen mezeineen maksoi n. 20 € ja puolen litran Mythos 2,40 €. Toisaalta kokonaan keskustan ulkopuolella koko kevyt päivällinen viineineen maksoi n. 9€. Ilta sujui lomakohteen menoa ja katumyyntiä katsellen. Oli ikävä havaita, että myynnissä oli paljonkin YK:n listoilla kiellettyjä tuotteita kuten esimerkiksi koralleja ja -koruja.
Takaisin

04.08. Maanantai: Falasarna

Aamupalatarvikkeet kävimme keräämässä hotellimme marketista. Kunnon uunilämmin ranskis maksoi 80 senttiä. Miksi Suomessa leipä maksaa niin kohtuuttomasti? Kaikki viljahan tuodaan Kreetalle, kun Suomessa on sentään omaa, tuettua tuotantoa.

Aamupalan jälkeen suuntasimme Twingon keulan kohti Agia Marinaa ja Champion markettia, jonka pitäisi olla alueen halvin ostospaikka. Kauppa olikin kreetalaisittain jättiläinen, mutta Suomen mittapuussa vastasi kolmen koon supermarkettia. Halpaa todella olikin ja paikalliset tuntuivat käyvän täällä ostoksilla, kuten myös pikkukauppiaat tankkaavat varastonsa täällä. Ilmeisesti kreetalaiseen kulttuuriin ei kuulu monipuoliset tukkurit. Hintavertailuna: Vesimeloonit 25 senttiä/kilo ja kahdeksan tölkin (33 cl) olutkeissi 1,86 €. Limu oli kyllä hieman kalliimpaa eli 1.50€/ 1,5 l. Paikallinen sitruunanmakuinen juoma oli kyllä yhtä hyvää ja maksoi vain 59 senttiä/1,5 l. Hyllyistä löytyi kaikki normaalielämään tarvittava vaipoista viskiin suhteellisen sopivaan hintaan eli Suomesta ei kannata viedä mukanaan mitään, ei edes lasten tarvikkeita. Tupakkamiehille(-naisille) tiedoksi: Aski maksaa tyypilisesti 2.50€.

Hedelmiä oli punnitsemassa yksi myyjistä, joten kannattaa kerätä kaikki punnittava ostoskärryihin ja viedä sitten kerrallaan punnittavaksi. Marketin pakkasessa oli kokonaisia mustekaloja pusseissa jäässä. Lihatiskiltä sai lintuja päineen kaikkineen. Monet tavarat olivat kansainvälisesti tunnettuja merkkejä, mutta vastaavat paikallisesti tuotetut tuotteet olivat hurjana paljon halvempia. Jos vain asuinpaikasta löytyy uuni itsenäisen ruoanlaiton ilot ovat varmasti kokeilemisen arvoisia. Varsinkin jos lomabudjetti ei kestä jatkuvaa ravintoloissa syömistä. Lopulta maltoimme lopettaa hyllyjen kiertelyn ja veimme ruokatavarat hotellille ja suuntasimme matkan kohti Kissamosta ja siitä eteenpäin Falassarnaan.

Matka sujui Kissamokseen asti nopeasti, sillä tie on hyvätasoista kansallista tietä eli suomeksi moottoriliikennetietä. Tie kuitenkin loppui vähän ennen Kissamosta ja muuttui paikalliseksi kylätieksi, joka jatkui Kissamoksen läpi. Liikenne lipui hyvin hitaasti kylässä, sillä liikenteen seassa oli traktoreita ja matkailuautoja. Jonkin verran vauhti parani, kun päästiin taas ajamaan maaseudulle, mutta asuntoautot hidastivat edelleen matkan tekoa.

Kissamoksesta tie jatkui Platanoksen kylään, jossa oli viitoitus: ”Ancient Falasarna” eli reitti rannalle löytyi varsin helposti. Näköalat tieltä rannalle olivat upeat. Valokuvia voi ottaa levennetyillä kohdilla, ne vain tulevat yllättäen eteen. Me otimme kuvat vasta palatessamme ylöspäin, koska nyt tiesimme missä levennykset olivat . Itse ranta on todella kaunis ja iso.

Muinoin niin ”autiolla” rannalla on nykyisin paljonkin majoitusvaihtoehtoja sekä tavernoja. Asuntoautotkin olivat menossa paikalliselle, varsin hyvätasoiselle leirintäalueella. Pitkällä rannalla on kuitenkin omia rauhallisia paikkoja. Varsinkin pohjoispäässä oli rauhallista vaikkakin tuulista. Vesi oli aivan kirkasta ja ihanan väristä, sitä perinteistä Välimeren turkoosia. Täällä länsipäässä vesi oli selvästi viileämpää kuin Nea Horan rannalla, vaikka ranta oli paljon matalampi. Johtuikohan alempi veden lämpötila voimakkaasta, hienoa hiekkaa lennättävästä tuulesta? Erilaisista ilmoituksista päätellen rannalla pidetään usein Beach Partyjä.

Itse vanha minolainen Falasarna satamineen oli kuitenkin vaikeasti löydettävä. Rannalla roskia keräävät kreetalaiset eivät tuntuneet tietävän asiasta juuri mitään ja viimeinen viittakin oli ollut juuri Platanoksessa. Riittävän pitkälle pientä hiekkatietä ajaessa se kuitenkin löytyi kummallisine kiveen hakattuine istuimineen ja tunnelma oli kuin olisi itse tehnyt suuren arkeologisen löydön. Suurin osa kaupungin raunioista oli piilossa aluskasvillisuuden seassa keskellä oliivipuulehtoa. Vain kaskaiden hirvittävän kova, kimeä sirkutus rikkoi maaseudun rauhan.

Rannalta poistuessamme kävimme tutustumassa pintapuolisesti Platanoksen pikkukylään, joka kuitenkin uinui vielä siestassa eikä mikään paikka ollut auki. Haniaan jatkaessamme ajattelimme käydä katsomassa Mithiman minolaisen ja kreikkalaisen klassisen -kauden raunioita niitä kuitenkaan löytämättä. Jälleen viimeiset kyltit ohjasivat hiekkatielle, joka lopulta johti Mithiman kylän läpi halkovalle maantielle. Kreetalla päästään herkuttelemaan niin pitkällä historialla ja monella upealla kohteella, että suurimman osan voi huoletta heittää yli olan. Hieman moinen ylimalkaisuus viitoituksessa harmitti.

Hotellille palattuamme kävimme noutamassa pizzan, ransakalaisia ja pari frappea hotellin snack-barista. Lasku oli 8.10 €. Pikkupurtavan jälkeen poikkesimme rannalle leikkimään aalloilla, sillä meltemi oli yltynyt varsin kovaksi ja aallot olivat lähes metrisiä. Tuuli oli myös puhaltanut pilvet vuoristosta ja ensimmäisen kerran näimme hotellimme takana siintävien Valkoisten vuorten huiput.

Puoli seitsemän maissa lähdimme Hanian keskustaan. Ihmettelimme kaupungin keskustassa olevaa pyöreää linnoitusta, josta on vaikea löytää yksityiskohtaisempaa mainintaa mistään oppaasta. Ilmeisesti kyseessä on Shiavon linnake. Linnake on kai joskus täytetty, ja ylös pääsi vain ulkokautta, spiraalimaista tykkiliuskaa kiertämällä. Ylhäältä näkyi koko Hanian vanha keskusta hienosti ja sieltä sai hyvän käsityksen vierailtavien kohteiden sijainnista toisiinsa nähden.

Alas tultuamme lähdimme samoamaan nahkakujille. Nahkatuotteita olikin joka lähtöön. Viereisillä kadunpätkillä oli tarjolla vaateputiikkeja, matkamuistokauppoja ja muita pikkuliikkeitä. Kauppakortteleissa ei ollut juurikaan kahviloita tai tavernoja, ja ne harvatkin olivat kauppakortteleiden kulmissa.

Yhdeksän maissa menimme syömään estiatorio Kulizakis Nextariokseen, osoite:Portu 20, Chania. Ravintolassa oli erittäin taitava ja sinnikäs ”sisäänheittäjä”. Hän hakeutui aina sellaiseen asemaan, että pääsi katsomaan suoraan silmiin. Ravintola oli tielle laajalle levittäytynyt pöytäkompleksi, joiden keskellä pyöri ainakin viisi tarjoilijaa ja muutama pöytien putsaaja.

Ruoka oli erittäin hyvää, mutta kovahintaista, vaikka ravintola ei sijainnutkaan satamassa. Spagetti kasviskastikkeella( mukana isoja keitettyjä perunapaloja!!!), suvlaki, juomat ja kattaus yhteensä 30,40€! Hintaverailumme Mythosolut maksoi 4.20€/0,5L. Taitava sisäänheittäjä siis tarkoittaa: Suuret puheet, kalliit hinnat. Tässä ravintolassa oli ruotsalainen tarjoilijatyttö, joka väitti englannin ääntämyksestämme arvanneensa meidän olevan Suomesta. Pöh, kuuli meidän varmaan puhuvan suomea.

Syötyämme menimme satama-alueen vilinää seuraamaan. ”Volta” oli erittäin voimakas. Viikonloppuna Kreetalle saapuneet ateenalaiset lomailijat olivat kunnolla liikkeellä. Ateenahan on käytännössä kiinni elokuun kaksi ensimmäistä viikkoa ja kaikki kynnelle kykenevät suunnistavat saarille ja lomakohteisiin.
Takaisin

05.08. Tiistai: Knossos

Kahdeksalta aamulla käänsimme auton keulan kohti moottoriliikennetietä ja Iraklionia eli Kreetan pääkaupunkia. Tarkoitus oli vierailla Knossoksessa. Kuuluu eurooppalaisena olemiseen, että käy ainakin kerran elämässä Knossoksessa tutustumassa länsimaisen kulttuurin juuriin! Kannattaa kuulemma käydä ennen puoltapäivää, ettei jää turistiryhmien jalkoihin. Näin ainakin kaikissa oppaissa väitettiin.

Ajomatka kesti suunnilleen kaksi tuntia, sillä yritimme todellakin olla paikalla ajoissa. Aikataulu ei ihan pitänyt ajoittaisten jyrkkien nousujen ja laskujen takia, edessä oli usein bensarekkoja, joita kiemuraisilla vuoristoteillä oli syytä ohitella varoen. Takaisin tullessahan olisi sitten aikaa pysähdellä vaikka joka rannalla, tiehän kiemurteli vuoroin korkealla ja laskeutui välillä rannan viereen kulkevaksi.

Parkkimaksu yksityisellä, vartioidulla parkkipaikalla oli 3 € , ja parkkipaikan yhteydessä oli pieni kafenion, josta sai pikkupurtavaa. Jono raunioalueelle oli todella pitkä ja jouduimme matelemaan aamuauringon paahteessa ja bussien dieselkäryssä tunnin ennen kuin pääsimme lippuluukulle. Sisään maksoi 6€/täysi-ikäinen. Alle 18v ja eurooppalaiset opiskelijat pääsivät ilmaiseksi ja ei EU -opiskelijat 3€! Marraskuun ensimmäisen ja maaliskuun viimeisen päivän välillä pääsee sunnuntaisin ilmaiseksi. Toki on joukko kansallisia ja kansainvälisiä merkkipäiviä, jolloin museoihin sekä Knossokseen pääsee ilmaiseksi.

Rauniot ovat upeat ja niistä saa hyvän kuvan minolaisen ajan kaupunkielämisestä. Evans on kuitenkin mielestäni korostanut liikaa uskonnollisia menoja ja omia henkilökohtaisia fetismejään. Eiköhän täälläkin suurimmaksi osaksi ole toimittu arjen ehdoilla. Ilmeisesti arkeologit ovat olleet poikkeuksellisen uskonnollista väkeä.

Mielestäni Knossos on varsin hyvä osoitus matriarkaalisesta yhteiskunnasta, jossa naisilla on ollut johtava rooli. Selvisimme omasta mielestämme hienosti tästä ”velvollisuudesta” parissa tunnissa ja suuntasimme takaisin pysäköintialueelle ja sen kahvilaan, jossa nautimme yllätävän edullisen välipalan. Hintaa kertyi alle 10€!

Alunperin olimme aikoneet käydä samalla reissulla Iraklionin arkeologisessa museossa, mutta raunioissa vaeltelu puolen euroopan kanssa oli ollut sen verran rasittavaa, että luovuimme suunnitelmasta viileän, kimaltelevan veden voittaessa ja rantaelämän riemujen siintäessä mielissämme. Suuntasimme matkanteon siis takaisin Haniaan päin. Asiaan vaikutti myös se, että Iraklionissa oli menossa mittavat tietyöt, jotka tukkivat liikenteen varsin tehokkaasti. Huomaa hyvin, että olympialaiset sotkevat koko Kreikkaa.

Viitoitus takaisin moottoriliikennetielle Knossoksesta oli aivan älyttömän surkeaa, oikeastaan vain järkeilemällä ja uskomalla omaa sisäistä suuntavaistoaan sieltä on mahdollista löytää pois. Ajoimme muutaman edestakaisen lenkin uskon loppuessa; tie todella kiemurteli kaikkein kapeimpien yksisuuntaisten katujen kautta, ja ruuhkaa oli turistibussien pyrkiessä saman liittymän kautta myös itään Agios Nikolaoksen suuntaan. Pysyisivät edes yhdellä kaistalla, mutta kun tällä saarella ei jonoja tehdä. Kaikki vaan ovat läjässä ja haluavat heti itse mennä.

Tulomatkalla pysähdyimme ”uimaan” Dramian lahdelle ennen Georgipoulia. Hiekka oli hienoa ja ranta siisti. Tuuli oli kuitenkin kovaa ja aallot jopa parimetrisiä. Niinpä rannalla ei ollut kovin montaa auringonpalvojaa, ja torneissa liehuivat punaiset liput merkkinä vaarallisesta merenkäynnistä. Veteen oli kuitenkin mentävä huuhtelemaan Knossoksen pölyt pinnasta.

Meri oli todella lämmin, mutta kun nousi rannalle tuuli haihdutti veden iholta niin nopeasti, että alkoi palella oikein tosissaan. Täällä tulivat hengenpelastajat nopeasti viheltelemään, jos sattui menemään vähänkään kauemmaksi vedenrajasta. Olisikohan alueella paljon merivirtoja? Hulppean näköiset tyttöset juoksivat oranssien pelastuskeilojen kanssa rannalla hiukset liehuen..hm, oliko se nyt Bay Watch vai mitä tämä muistuttikaan..?Tuulen kuivattua meidät lähdimme taas jatkamaan matkaa kohti hotelliamme ja Nea Horan rauhallisempia rantoja.

Hotellimme edessä meri oli rauhallinen ja ilma lähes tyyni. Hämmästyttävän paljon keli muuttuu muutaman kymmenen kilometrin matkalla. Vai olisiko tuuli tyyntynyt viimeisen tunnin aikana? Rannallamme oli joka tapauksessa vihreät liput saloissa ja niinpä uiminenkin oli mukavaa, sillä vesi ei ollut hiekkavelliä.

Myöhemmin kävimme läheisessä INKA-supermarketissa täydentämässä jääkaappia ja vertailuna käyttämämme Mythos-olut maksoi 64 senttiä (Hollantilainen Pils olisi maksanut 49 senttiä) eli kyllä täällä ainakin ravintoloiden katteet ovat kohdallaan. Vietyämme ostokset hotellille menimme syömään läheiseen Poseidon- tavernaan. Kahden hengen päivällinen juomineen (lasillinen valkoviiniä ja olut) maksoi yhteensä 17 €.

Tavanomaisen satamakierroksen jälkeen palasimme hotellille sulattelemaan päivän kulttuuriannosta. Yöllä heräsimme kissojen valitukseen: Kuulosti aivan kuin pikkuvauvoja olisi rääkätty! Ensimmäinen kerta, kun heräsimme muuhun kuin äänenvaimentamattomien moottoripyörien meluun. Mikähän siinä on, että ”pikaviritetyllä” moottoripyörällä pitää urutella hotellialueilla. Kiusahan se on pienikin kiusa.
Takaisin

06.08. Keskiviikko: Aptera

Aamulla suuntasimme kauppahallille. Se olikin monipuolinen ja siellä oli myynnissä tavaraa mausteista lihaan ja kalaan. Toki löytyi myös matkamuistoja sekä mm. apteekki. Paikalliset tuntuivat käyvän täällä ostoksilla, ja ilmeisesti ravintolat hankkivat miekkakalansa täältä, tai voihan niillä olla kalastajienkin kanssa sopimuksia, tiedä häntä. Hinnat vaikuttivat kohtuullisilta ja taso oli vain vähän korkeampi kuin INKAn hinnat. Suomessahan kauppahallien hinnoissa on ”ekolisää” eli hinnat selvästi korkeammat kuin kaupoissa. Hallista ostimme kanelitankoja ja sinistä keramiikkaa, joka on paikallinen erikoisuus.

Kauppahallista suuntasimme Hanian arkeologiseen museoon, joka olikin tutustumisen arvoinen. Esillä oli hyvä kivikautinen sekä esiminoalainen esineistö. Toki palatsi-, klassiselta- ja roomalaiskaudeltakin oli esineistöä, ja erikseen vielä bysantti-näyttelykin löytyi.

Täytyy vain ihmetellä miten pientä piiperrystä ihmiset osasivat tehdä jo 5000 vuotta sitten ja, ennen kaikkea, kuinka hyvin ne ovat säilyneet nämä vuosituhannet kaikista luonnonmullistuksista ja eroosioista huolimatta. Tuskin meidän tuotteistamme yhtä pitkän ajan jälkeen löytyy läheskään yhtä paljon esineitä. Nykyiset kultakorutkin sisältävät vähemmän yksityiskohtia kuin ennen muinoin.

Arkeologisessa museossa oli kuitenkin lämmin. Siellä ei ollut varsinaisia ilmastointilaitteita vaan muutama lattiapuhallin sekä avonaiset ikkunat ja ovet. Erityisen hienoja olivat sisäpihalta löytyneet siistit ja hyvinhoidetut WC-tilat miehille ja naisille( samasta huonetilasta, tosin omat kopit oli molemmille). Ikkunat aukesivat sisäpihan aarrevarastoon, jossa eri aikakausilta olevat hauta- yms kivet odottivat resturointia.

Museosta kävelimme vanhan kaupungin sokkeloihin ja Venetsialaisen linnoituksen länsitorniin, josta kuvasimme satamaa. Sieltä palasimme pikkukujia pitkin takaisin Selinou-tielle. Pikkukujilla ihmiset istuivat pihoilla ja teillä valkoisissa muovituoleissaan ja tervehtivät kaikkia ohikulkijoita. Tapa on miellyttävä, soisi sen palaavan taas suomalaiseenkin kaupunkielämään.

Palatessamme hotellille miettimään jatko-ohjelmaa huomasimme, että Nea Horan rannallakin oli kova aallokko ja aallot yltivät kahdelle ensimmäiselle aurinkotuoliriville. Uiminen ainakin jäisi myöhemmälle.

Pienen huilin jälkeen lähdimme 14 km päähän Apteran arkeologiselle alueelle. Siellä on ollut asutusta paleoottisesta ajasta lähtien ja sen varhaisminoalaisen kaupungin koko on ollut n. kilometri x 500 metriä, siis isompi kuin esimerkiksi Knossos. Ilmeisesti se, että alueella on minolaisia, kreikkalaisia, roomalaisia, bysanttilaisia ja turkkilaisia raunioita on tehnyt siitä vaikeasti kaivettavan, ja sen tutkiminen on vasta aloitettu.

Tokihan alueella on myös saksalaisten konekivääri-pesäkkeitä muistona toisen maailmansodan kauhuista, jolloin saksalaiset miehittivät saarta partisaanien pannessa kynsin hampain vastaan. Muinaisalueesta kerrotaan varsin vähän missään oppaassa, vaikka sinne on hyvin helppo löytää. Ehkä syy on se, että kaivaukset ovat todellakin vasta aloitettu, ja turistien pelätään tuhoavan ja hävittävän löytöjä, ovathan hellenistisen huvilan pilaritkin selvästi nähtävissä maan päällä. Korkealta vuorelta Apterasta näköalat ovat huimaavat Soudan lahdelle ja Akrotirin niemelle.

Iltapäivän alkajaisiksi kävimme ostoksilla Champion-marketissa. Tällä kertaa summaa kertyi 13.16€. Hinta ei päätä huimaa, vaikka kassiin tuli tuliaisiksi tarkoittamamme 0,7 l pullo skottiviskiä, 0,5 l pullo ouzoa ja kotiin viemisiksi 8 tölkkiä olutta. Tokihan summassa on mukana myös tavanomaiset ruokatarvikkeet kahvikermoja myöten.

Loppupäivä kuluikin jälleen vanhan kaupungin kujia mittaillessamme. Meille oli jo syntynyt varsin hyvä kuva kaupungin keskustasta ja siten liikkuminen siellä oli helppoa. Kävimme myös internetkahvilassa katsomassa Suomen uutisia. Tietokoneen käytön hinnat olivat seuraavat: 1€/10 min., 2€/0,5 t. ja 3€/t. Hotellissamme netti olisi maksanut 4€/t, jos nettibaari olisi ollut auki. Päivällisen söimme tällä kertaa Michaelin ravintolassa patriarkka Athinagoran aukion laidalla. Hinta yhteensä 17,50€.
Takaisin

07.08. Torstai: Markkinoilla

Aamulla lähdimme Nea Horan kuuluille markkinoille, jotka ovat torstaisin klo 7.00- 17.00. Oppaamme mukaan siellä piti olla ajoissa jotteivat kaikki hyvät tavarat ehdi loppua. Näinhän se on tietenkin Suomessakin.

Olimmekin tikkana heti kahdeksan jälkeen markkina-alueella Akti Kanari-tiellä. Kuitenkin saapuessamme paikalla suurin osa myyjistä vasta viritteli myyntipöytiään ja telttojaan, eikä osa ollut vielä edes saapunut paikalle. Tavaraa oli todella paljon tarjolla asusteista rihkamaan ja noin puolet alueesta oli varattu elintarvikkeita varten. Täällä myytiin tuoreita kotiloita muovipusseissa, kaniineja (suvlakiin) suoraan häkistä ja kalaa pakettiauton peräkärrystä.

Kaikki tavarat olivat edullisia Hanian kaupungin hintoihin verrattuna. Ostimme Q&Q:n kellon 12€ ja viisi H&M:n T-paitaa (kopioita kaiketikin) á 1€. Persikat maksoivat 20 senttiä/kg ja 10 ruusua 4€. Palasimme ostoksiemme kanssa hotellille puoli yhdentoista aikaan ja päätimme mennä uima-altaalle aurinkoa ottamaan.

Viivyimme uima-altaalla lähes tunnin ennen kuin uskoimme ettei se ole järkevää hommaa. Tuuli ei käynyt altaalle ollenkaan ja suora auringonpaiste alkoi polttaa oikein tosissaan. Ei ihme ettei altaalla ollut juuri ketään näin keskellä päivää.

Päätimme vahvistaa argeologisen Kreetan kuvaa ja etsiä kaupungilta muinaisen Kyldonian rauniot. Ne sijaitsevat lähes keskellä Haniaa vain pari korttelia Janitsaarien moskeijasta itään. Otimme kohteesta muutaman kuvan ja jälleen säälittelimme sitä, kuinka täällä voidaan jättää löydöt lähes huoletta penkomatta. Tosin jos kreikkalaiset tai kaivaukset tehneet ruotsalaiset olisivat jatkaneet kaivausta, olisi varmasti jouduttu purkamaan puoli kaupunkia kaivausten tieltä. Kävelimme rantaa pitkin hotellillemme, ja ihastelimme komeita aaltoja, jotka vyöryivät kohti Venetsialaista satamaa.

Suihkussa käytyämme suuntasimme takaisin keskusta-alueelle katsastamaan mahdollisia ostoksia. Vetäydyimme syömään matkaoppaiden suosittelemaan estiatorio Tamamiin, joka sijaitsi entisessä, vuonna 1645 rakennetussa turkkilaisessa kylpylässä. Ruoka oli erittäin hyvää ja edullista: Selvisimme alle 20 €!

Seuralaisen mielestä täältä löytyi Hanian paras tomaattikeitto ja zuccinikroketit, keitto maksoi 2,50 euroa valtava kulho, ja oli maultaan ihanan tulista ja mausteista. Läksiäisiksi talo tarjosi vielä pullon paikallista pontikka, tsipouroa sekä mantelileivokset. Emme malttaneet olla maistamatta, mutta toki vain yhdet snapsit. (Huijaan, join enemmän kun eihän pontikkaa voi poiskaan heittää.) Päivän kävelyt olivat väsyttäneet jalkamme puupökkelöiksi, joten palasimme hotellillemme keräämään voimia perjantaita varten.
Takaisin

08.08. Perjantai: Akrotiri

Lähdimme aamulla pienelle retkelle Soudaan ja Akrotirin niemelle. Souda on oikeastaan Hanian satama ja esikaupunki. Sieltä tulee myös Hanian säätiedot, joita näkyy pitkin nettiä. Sataman rakennukset ovat suomalaisittain varsin vaatimattomat, vaikka täältä lähteekin isoja autolauttoja mm. Pireukseen ja muille saarille.

Jokaisella laivalinjalla on omat matkailuvaunun kokoiset lipunmyyntikojut sataman reunalla, eikä yleisiä tiloja kuten wc:tä tai ravintolaa näy. Ilmeisesti pitkä kreikkalainen laivamatkustusperinne pitää sataman mahdollisimman karuna. Sataman vierestä löytyi myös isohko Champion-supermarket eli kyllä Haniassa ainakin isoja marketteja riittää.

Soudasta lähdimme kohti Akrotiria ja Hanian lentokenttää, sillä ajattelimme varmistaa voiko auton jättää tarvittessa lentokentälle. Kapea tie kierteli pitkin niemen itäpuolen rannikkoa. Siellä tuli vastaa isoja bensarekkoja, eli ilmeisesti Souda toimi myös öljysatamana. Nousu oli suhteellisen jyrkkää eli noin kuuden kilometrin matkalla 200 metriä. Lentokentällä selvisi, että kaikilla suurilla autovuokraamoilla oli siellä drop-out parkkialue. Se tuntuikin luonnolliselta, mutta aika monella yrityksellä on n. 10€ drop-out maksu auton kentälle jättämisestä.

Lentokentältä suunnistimme kohti Agia Triadas- ja Agia Ioanniksen luostareita. Luostareihin emme kuitenkaan hirvinneet mennä, sillä meillä kummallakaan ei ollut ”säädyllisiä” vaatteita, eli olimme liikkeellä hihattomissa ja polvet näkösälle jättävissä asusteissa. Olisihan luostarit lainanneet säädyllisemmät asusteet ( opas kertoi tarinoita kukkamekoista, jotka munkit hivuttivat miestenkin päälle ennen sisällepääsyä, jos omat vetimet olivat liian avonaiset) , mutta emme tällä kertaa ajatelleet pistäytyä munkkeja kiusaamassa. Palasimme siis takaisin päin ja käännyimme pikkutielle, joka johti Chora Fakian pikkukylään.

Kylä on tunnettu riitaisista naapureistaan ja se olikin ainoa paikka matkamme varrella, missä liikennemerkeissä oli useita luodinreikiä. Ilmeisesti kylän nuoriso harjoittelee ammuntaa niihin.
Emme jääneet antamaan ammuskelijoille uusia virikkeitä, vaan suuntasimme eteenpäin kylän läpi ja päädyimme neljän kilometrin ajelun jälkeen rannalle.

Biitsi paljastui Stavros-nimisen kylän rannaksi. Pääranta oli kovasti tuulinen, mutta sivummalta löytyi lähes tyyni atolli, joka oli kuitenkin hoitamaton. Varsinaisella rannalla oli saksalais-kreikkalaisen pariskunnan pitämä taverna, joka ohjasi rannalle tulevat vieraat omalle rantaosalleen tarjoamalla ilmaiset aurinkotuolit ja -varjot asiakkailleen. Ehkä tuulisempi ranta on miellyttävämpi auringonpalvojille, mutta pienemmät ”vesipedot” arvostaisivat hieman tyynempää atollia.

Rantoihin tutustumisen ja kahvikupposten jälkeen suuntasimme takaisin Haniaan päin. Noin viiden kilometrin ajon jälkeen tulimme Kalathasin pikkukylän kohdalle, jossa näytti olevan upea hienohiekkainen ranta. Meri oli pitkälle matala vailla kiviä ja kasveja ja veden väri taas sydäntäpakahduttavan turkoosi. Rannan suuntakin näytti olevan hieno eli se avautui länteen. Pohjoistuuli ei juurikaan käynyt rannalle, ja meri oli aivan tyyni vaikka muualla möyrysi.

Reittimme kulki Akrotirin niemimaan läntistä reunaa pitkin ja siten Hanian kaupungin läpi. Olihan hotellimme kaupungin länsireunalla. Liikenne vanhassa kaupungissa oli aivan tukossa eikä sitä helpottanut yhtään skootterien puikkelehtiminen autojen välistä. Jalankulkijatkin hyppäsivät yllättäen ajoradalle tien viereen pysäköityjen autojen välistä. Suojatiet olivat ilmeisesti pelkkiä vitsejä. Muuten ajaminen oli varsin helppoa ja liikenteessä oli selvästi oma logiikkansa. Yksisuuntaisia teitä on paljon, mutta ei juuri sen enempää kuin Helsingissäkään. Liikennevalot rytmittivät ajoa ja kaupungin keskustassa ( toisin kuin muualla ) niitä myös noudatettiin.

Päätimme ajaa hotellimme ohi ostoksille Champion-markettiin, ja tutkia tarkemmin Agia Marina suunnan rantaa. Sieltä löysimme Hanian leirintä-alueen. Itse asiassa se oli jo lähes Plataniaksessa asti. Ihmettelimme kuinka leirintäalueelle riitti asiakkaita, sillä hinta vaikutti sen verran suolaiselta: 13€/henkilö/vrk tai 55€/10 pv. Jos ei ole yksin liikkeellä kannattaa ehdottomasti etsiä Rooms to Let tai käydä paikallisessa travelofficessa kysymässä hotellia, sillä hinnat olivat 22-50€/vrk henkilömäärästä riippumatta. Asuntoautoilijoille paikka vaikutti ihan kivalta, hintavertailua emme voi tehdä asiaa harrastamattomina.

Reissulta palattuamme ja pienen tauon jälkeen lähdimme jalkaisin tutustumaan Hanian itäpuolen tarjontaan. Hintataso oli selvästi halvempaa kuin länsiosassa; esimerkiksi lasi vuosikertaviiniä ja iso Mythos maksoivat yhteensä 5€. Turismi on siis selvästi keskittynyt vanhaan keskustaan ja sen länsipuolelle, jossa on myös kaupungin rannat.

Itäpuolelta löysimme myös paikallisen eläintensuojelu ja -tietopisteen, jossa oli myös hoidettavia kissoja ja koiria. Noah’s little arkin osoite on: Daskalogiannis 35, 73132 Chania, Crete. Keskustelimme jonkin aikaa paikan vetäjän, Silke Wrobel, kanssa ja hän kertoi, että Suomeenkin on kulkeutunut löytöeläimiä heidän kauttaan, mm. kaksi koiraa Espooseen.

Saksankielisen sivuston nettiosoite on: www.tierfreunde-kreta.com ja esitteen (lentolehtisen) voi tulostaa englannin kielisenä www.tierfreunde-kreta.com/docs/downloads.html. Itse asiassa eläinten varsinaiset hoitotilat ovat vanhassa kunnan eläinsuojassa ja Chanian keskustan tilat ovat ”myymälä”. Eläinten suojelu on Kreetalla (Kreikassa) vasta lapsenkengissä, eli täälläkin se toimii lähes pelkästään saksalaisin lahjoitusvaroin ja on kiikun kaakun hengissä. Tarvetta olisi ainakin kunnon tiloihin, joissa toimisi karanteeni ja kastraatioklinikka.

Iloisten kissojen ja koirien ihastelemisen jälkeen olimme nälkäisiä, ja päätimme mennä vanhaan kaupunkiin syömään. Löysimme hienon sisäpiharavintolan läheltä Tamamia ja söimme stifadoa ja vihanneskeittoa. Palvelu pelasi hyvin, mutta ruoka oli hieman liian vähän maustettua makuumme. Ilmeisesti mausteita ei oltu juurikaan lisätty. Kokillekin sattui lipsahduksia kuten sekin, että stifado toimitettiin ranskalaisten kera vaikka se olikin tilattu riisillä. Koko aterian hinta kahdelta hengeltä oli 21€.
Takaisin

09.08. Lauantai: Paluu

Aamupäivä sujui pikkuhiljaa lähtöä valmistellessa. Bussin pitäisi saapua noutamaan kentälle klo 23.30, mutta huoneiden luovutus oli jo kello 12. Onneksi meillä oli auto vielä tämän päivän käytössämme. Olimme sopineet sen luovutuksen kymmeneksi illalla. Kävimme aamulla tapaamassa opasta hotellin aulassa ja hän kertoi, että perjantain ruuhka oli päässyt paikallislehtiin, sillä se oli ollut erityisen paha. Ruuhka oli todellakin kehittynyt siitä, että ateenalaiset turistit olivat kansoittaneet Hanian.

Veimme hotellimme marketin pitäjälle markkinoilta saadut upeat ja vasta aukeavat 10 ruusua, ja siitä nainen joutui aivan suunniltaan ja toi meille hetken kuluttua matkamuistoksi käsin taotun korkinavaajan, jotta muistaisimme hänet ja Kreetan ikuisesti!

Hieman ennen puoltapäivää luovutimme huoneemme ja kannoimme laukkumme autoon. Joidenkin huoneiden luovutusta olisi voinut pidentää kello seitsemään asti maksamalla 30€ ylimääräistä, mutta meidän huoneemme oli jo buukattu. Toki samalla rahalla olisi saanut viereisestä hotellista huoneen vuorokaudeksi. Autolta palasimme takaisin hotellimme uima-altaalle miettimään, mitä tekisimme viimeisenä päivänä.

Auringossa maatessamme tajusimme, ettemme olleet koko matkamme aikana maanneet rannalla aurinkoa palvomassa, emmekä kertaakaan vuokranneet aurinkotuoleja. Kävimme kuitenkin tarkistamassa rannasta taksan, joka oli 5€/aurinkotuolipari ja varjo. Hinta ei vaikuttanut kovalta verrattuna viimevuotiseen Nidrin hintaan, joka oli 6€/setti.

Puoli kolmen maissa suunnistimme autolla sisämaahan pitkin Omalosiin johtavaa tietä. Jonkin matkaa moottoritien risteyksestä eteenpäin oli vasemmalle risteys, jossa oli viitoitus Limnopolin vesipuistoon. Suunnistimme siis sinne. Vesipuisto on iso ja siellä vietetään yleensä koko päivä. Sisäänpääsy hinnat ovat seuraavat: Kokopäivälippu 15€/aikuinen ja 10€ 6-12 -vuotias lapsi. Lippu sisältää rannekkeen, jolla pääsee vesiliukumäkiin ja muihin ”härveleihin”. Pelkän sisäänpääsylipun sai 5€lla. Kello 15 jälkeen iltapäiväranneke maksoi 10€ aikuisilta ja lapsilta 7€ ja pelkkä sisäänpääsy 3€. Hinnat olivat sen verran korkeat ja jono pitkä, ettemme menneet sisälle. Kuvittelimme mitä ruoka ja juoma mahtoi maksaa vesipuistossa, kun sisäänpääsykin oli mielestämme kallis (toki Suomessa Serenaan maksaa saman verran).

Takaisin päin tullessa oli Limnopoliin vievältä tieltä viitoitus Agia Kournikosin luostariin. Käännyimme pikkutielle, joka kiemurteli pikku kummuilla oliivilehtojen keskellä. Parkkipaikka sijaitsi oliivipuiden keskellä ja itse luostari korkealla rinteellä. Ihastelimme sen ylväyttä portilta, sillä- yllätys yllätys- vaatteet olivat taas kevyemmänpuoleiset. Kävimme myös tankkaamassa auton ennen luovutusta, bensan hinta ei täällä paljoa päätä palellut hinnan ollessa 0,74€/ – 0, 81€/ litra välillä.

Takaisin hotellille tultuamme nautimme välipalan rannan snack-baarissa aalloilla leikkiviä lapsia katsellen, huonettahan meillä ei enää ollut loppupäivänä. Jälleen oli voimakas tuuli ja vesi rannalla sekaisin hiekasta. Aikamme rannan hyörintää katsottuamme lähdimme viimeistä kertaa kohti Hanian vanhaa keskustaa. Suunnistimme Kastelliin ja sataman itäpuoliselle alueelle.

Kastellissa oli muutama mielenkiintoinen ”pensionaatti”, kuten esimerkiksi Monestry, joka oli perustettu vanhan luostarin raunioihin. Valitettavasti emme päässeet tutustumaan hintoihin, sillä toimisto ei ollut auki. Kastellin ympäristössä oli paljon puukkoseppiä ja muita käsityöläispajoja. Vuohien kallot ja sarvet olivat täällä arvossaan päätellen siitä, että niitä oli monessa näyteikkunassa näytillä inhorealistisesti. Kalloja katsellessamme päätimme suunnistaa takaisin ostoskujille, ja lopulta syömään.

Täällä kerralla päädyimme jälleen Tamamiin, jossa oli maistuvat keitokset. Päädyimme pelkkiin mezeihin, eli otimme kahdet tomaattikeitot, ranskalaiset ja zukkinit. Kattaukseen grahamleivät ja juomiksi kaksi soodaa ja puolen litran Mythosta. Ruoka oli täyttävää , erittäin hyvän makuista, ja koko lysti maksoi 18,40. Kyllä Haniassa halvalla selviää, kun vain jättää lihan ja kalan vähemmälle. Yleisenä havaintona voisi sanoa, että liha- ja kalaruuat maksoivat suunnilleen saman verran. Kreikkalainen salaatti oli myös edullinen ja mainiolta vaikuttava alkuruoka.

Syötyämme kiertelimme jonkin aikaa Haniaa imeäksemme vielä viimeisiä kotiin vietäviä tunnelmia kaupungista. Hotellille autoa luovuttamaan palasimme kuun upeasti valaiseman rannan kautta yhdeksän maissa. Valitettavasti hotellilla notkuminen oli varsin vaikeaa, sillä henkilökunta alkoi havaintojemme mukaan kahdeksan maissa puhdistaa pihakalusteita ja allasta vesiletkuin. Auringon laskettua alkoivat myös kastelulaitteet toimia.

Matkanjärjestäjien tulisi puuttua tähän ongelmaan, eli jos kone on lähdössä vasta yöllä (meillä 2.10 sunnuntaina), niin huoneiden luovutus pitäisi olla selvästi myöhemmin, tai ainakin tulisi järjestää jotain ohjelmaa muutamalle lopputunnille. Ikävää väistellä siivoojia ja etsiä pimeältä pihalta kuivaa istuinpaikkaa. Nyt olisi ollut hyvä paikka esimerkiksi haikeille jäähyväisille Soudanlahdelta nousevan vuoren näköalaravintolassa puolimatkassa lentokentälle.

Linja-auto saapui hotellille ”vain” 20 minuuttia myöhässä eli kymmentä vaille puolenyön. Hyvin kuitenkin ehdimme lentokentälle vaikka Hania oli liikenteestä aivan tukossa. Meille jäi vielä toista tuntia aikaa ennen koneeseen pakkautumista. Lähtöselvitykset sujuivat yllättävän nopeasti, vaikka lentokentällä varauduttiin jo olympialaisten aikaiseen tarkempaan turvatarkastukseen, eli kaikki matkatavarat läpivalaistiin, ja aivan kuten Suomessa matkustajat kulkivat metallinilmaisimien kautta ja käsimatkatavaratkin läpivalaistiin.

Aika kului hitaasti lentoa odotellessa. Oleskelutilat olivat pienet ja tupakansavun täyttämät. Yksi hyvin valikoimin varustettu Tax-free kauppa löytyy sekä yksi kahvio. Niissä saa toki aikaa kulutettua jonkin verran, mutta koneeseen pääsyn odottelu väsyneenä oli todella pitkäveteistä. Hintataso oli kohtuullinen kahviossa, mutta reilusti paikallista kauppaa kalliimpaa.

Lentokone lähti ajallaan, 02.10, kohti Helsinki-Vantaata, jonne saavuimme 5.55. Kahvinjuonti oli yhtä tuskaa, Itävallan yli lentäessämme osuimme ukkosrintamaan eli kaikki tarjoilu keskeytyi, mutta meillä oli jo kuumaa kahvia kuppi kädessä. Mielenkiintoista yrittää pitää se siinä koneen hyppiessä!

Matkalaukkujen selvitys sujui Suomessa nopeasti, sillä olimme aamun ensimmäinen tuleva lento, ja kotona olimme jo ennen seitsemää. Ulkoilman lämpötila oli yhdeksän astetta, hengitys huurusi, ja voitte vain arvata millä vauhdilla juoksimme autolle lisävaatetusta hakemaan!
Takaisin

Yhteenveto

Kreeta on lomanviettopaikkana aivan ihanteellinen. Se on tarpeeksi iso, ja sieltä löytyy kaupunkeja, upeita rantoja, lähes koskematonta luontoa, kulttuuria sekä historiaa. Hania on Kreetan toiseksi suurin kaupunki, ja meno on mutkatonta. Viikko on kuitenkin aivan liian lyhyt aika tutustua kunnolla Kreetan mahdollisuuksiin edes pintapuolisesti.

Emme ehtineet kunnolla tutustua Hanian prefektuuriin, vaikka meillä oli ilmastoitu auto käytössämme koko viikon. Toisaalta lomahan on lomaa, eikä nähtävyyksillä juokseminen saa muodostua rasittavaksi stressaamiseksi. Pakko myöntää, ettei kaikkea kerralla ehdi nähdä ja kokea. Pakollinen Knossos tuli kuitenkin koettua, mutta toisaalta Samarian rotko jäi tältä matkalta väliin. Suomessa saamme kuitenkin nauttia puhtaasta luonnosta ja jylhistä maisemista, joten emme katsoneet välttämättömäksi lähteä kovassa helteessä 18 km patikointiin. Emmekä itse asiassa olleet ottaneet lenkkareita mukaan. Niitä ilman vaellusta ei saa tehdä.

Päällimmäiseksi jäi matkasta mieleen Hanian prefektuurin rantojen hienot hiekat sekä tuulisuus. Myös runsas arkeologian ja historian tarjonta on vaikuttava. Kuitenkin turistialueiden ulkopuoliset nähtävyydet olivat ylimalkaisesti viitoitetut ja niiden löytäminen, ainakin omatoimisesti, oli vaikeaa. Kotiin palattuamme kaivoimme oppaat esiin, ja huomasimme niin monta käymätöntä paikkaa, että yhteistuumin päätimme palata Kreetalle mitä pikimmin!
Takaisin