Rooma 21.02.2002 – 24.02.2002
Lähtö ikuiseen Roomaan
Reppu selkään ja nähtävyyksiä katsomaan
Tiberin rannalla
Kotiin käy kulkijan tie
Lyhyt yhteenveto matkasta
Lähtö ikuiseen Roomaan
Herätys kello 6.00 ja aamukahvien jälkeen tavarat matkalaukkuun ja taksin soittoon klo 7.00. Taksi saapui 15 minuutin kuluttua; oli ollut kuuntelemassa kun Kanada pieksi Suomea jääkiekossa. Lähtöselvitys Helsinki- Vantaan lentoasemalla sujui nopeasti ja meille jäi runsaasti aikaa kierrellä aseman putiikkeja. Koneeseen pääsi klo 8.55 ja koneen piti lähteä klo 9.30. Roomassa oli kuitenkin niin huono keli, että liikenne siellä oli pahasti jumissa ja jouduimme odottamaan Helsingin päässä 50 minuuttia. Ihan kuin lennolla ei joutuisi jo tarpeeksi istumaan.
Lento sujui kuitenkin varsin mallikkaasti ja olimme Roomassa, Fiumicinon kentällä jo 12.35 eli vain puolituntia myöhässä. Koska olemme EU maita kummatkin oli muodollisuudet kentällä olemattomat ja pääsimme varsin nopeasti lähtemään kohti varsinaista Rooman kaupunkia ja hotelliamme Brasilea. Matka lentokentältä hotellille kesti n.40 minuuttia. Bussimme ohitti Rooman toiseksi vanhimman kylpylän rauniot ennen kaupunkiin saapumista. Siellä työskenteli jopa 10000 orjaa palvellen 5000 päivittäistä asiakasta. Kylpylässä sijaitsi mm. ravintola ja bordelli.
Hotelli tuskin erottui via Palesterosta, varsin rähjäinen ulkoa, mutta oli viehättävä sisältä. Se sijaitsi lähellä kaupungin keskustaa eli vanhan kaupungin muurin sisäpuolella ja Englannin suurlähetystöä vastapäätä.
Purettuamme matkalaukun suunnistimme Rooman kaduille ja kujille tarkoituksena syödä jotakin, sillä lentokoneen aamiainen oli ollut surkea, vaikka kyseessä olikin ollut reittilento. Yllätys yllätys; ravintolat olivat siestalla ja avaisivat ovensa vasta ilta kuuden jälkeen. Jotkut nimittäin. Suurin osa avaisi vasta klo 20:n korvilla.
Kävelylenkki johdatti meidät Palazzo Venezialle, jonka terassilta Mussolini oli pitänyt tärkeimmät puheensa. Raunioita ja nähtävää oli sattunut matkan varrelle toki muitakin. Sieltä suunnistimme kohti Fontana di Treviä. Suihkulähteen ympäristö oli aivan täynnä turisteja ja kaupustelijoita. Ja tietenkin poliiseja, olihan kaikki nähtävyyksien ympäristöt täynnä taskuvarkaita. Aikamme vedensolumista ihmeteltyämme lähdimme kohti hotellia, koska päätimme selvittää sen lähialueiden kaupat, liikkeet ja torit.
Sadekuuro kuitenkin yllätti meidät ja pysähdyimme yhteen via Venetton baareista nauttimaan pienet oluset. Hinta yllätti, mutta ei myönteisesti; 20 cl olutta maksoi 4 €. Liian keskeinen paikka? Kuuron loputtua jatkoimme matkaa ja tulimme Piazza Barbeninille ja jälleen kuuro yllätti. Planet Hollywood oli juuri kohdalla, joten sinne nauttimaan seuraavat. Olut, tosin iso 66 cl, maksoi 8 € eli hintataso on täällä tällainen. Nautimme samalla Nachoja tulisella tomaattikastikkeella; pari sipulia ja murskattua tomaattia. Ei juuri täyttänyt makuodotuksiamme.
Sade oli tauonnut sillä välin ja jatkoimme matkaa kohti hotellia.
Tulimme paikallisen kaupan kautta, josta ostimme hieman naposteltavaa elääksemme ravintoloiden ruokatarjoilun alkamiseen asti. Samalla ostimme pari pulloa (66 cl) olutta, joka maksoi kaupassa 0.93€ / pullo eli ravintolat ottavat siitä n. 8 kertaisen hinnan.
Hotellissa katsoimme Aurinkomatkojen kansiosta asiakkaiden arvosteluja ravintoloista päättääksemme mihin ravintolaan menisimme ”päivälliselle”. Päädyimme läheiseen Ostia Salvadoreen, jonka piti olla hyvä ja edullinen ravintola. Menimme sinne syömään ja valitsimme alkuruoaksi minestronekeittoa. Pääruuaksi matkakumppanille spaghettia tomaatikastikkeessa ja minulle kyljys lohkoperunoin. Jälkiruoaksi mandariineja.
Minestronekeitto oli riisipohjainen! ja runsaasti pavuilla höystetty kasviskeitto, joka ei maistunut miltään. Kaiken kaikkiaan ruokalajeja parhaiten kuvaa sanonta: ei minkään makuista eikä minkään näköistä – tasaisen harmaata. Mausteista pöydässä olivat vain suola ja pippuri.
Koska kyse kuitenkin oli kolmesta kattauksesta, niin ruokailua saattaa pitää halpana 10.33€ /annos. Aloimme kaivata Helsingin ravintoloita ihan tosissaan. Ruokailusta palasimme hotelliimme, koska kello oli jo kahdeksan ja olimme olleet yhtäjaksoisesti liikkeellä jo 15 tuntia.
Takaisin
Reppu selkään ja nähtävyyksiä katsomaan
Aamulla kello soi seitsemältä. Suihkuun ja aamupalalle. Se olikin mukava yllätys. Ruokaa oli tarjolla varsin mallikkaasti, vaikka se ei ollutkaan varsinainen buffetti. Vastasi aivan kotoista aamiaista; tuoremehua, muroja, hedelmiä, sämpylää lisukkein ja tietenkin kahvia. Seuraavaksi oppaan luokse nostamaan euroja ja sitten ripeästi kaupungille katselemaan nähtävyyksiä.
Lähdimme hotellilta kohti kaupungin keskustaa ja Colosseumia. Sinne pääsimme sisään varsin vähällä jonottamisella, johtuen ehkä varhaisesta aamusta. Ilmeisesti ryhmissäkin pääsee vähemmällä jonottamisella, sillä niillä on oma sisäänkäynti. Sisään maksoi 8€ sierainpari. Upea laitoshan se on, mutta jotenkin olisi kaivannut enemmän museomaisia tiloja, joissa olisi esitelty esimerkiksi gladiaattoreiden aseita ja asuja.
Aikamme tarpoiltuamme ympäri, ylös ja alas, poistuimme ja suuntasimme Forum Romanumille, joka mielestämme olikin suurempi ihmettelyn aihe. Sieltähän se Rooman historia oikeasti alkaa Vestan temppeleineen ja muine laajoine raunioineen. Alueen toisesta päästä nousevat pitkät portaat Capitoleumille, sille aidolle, ensimmäiselle ja alkuperäiselle. Sieltä jalkamme äänestivät meidät kohti Teatro di Marcelloa.
Läheisessä kuppilassa istuessamme päätimme lähteä Pantheonille, joka on kupolien kupoli. Sinne kulkiessamme oli matkalla paljon kirkkoja, joissa monissa poikkesimmekin. Santa Maria Sopra Minervassa oli pyhien miesten kalloja muurattu seiniin ja pilareihin. Ennen sinne saapumista oli tienpätkä, joka oli omistettu kirkollisten esineiden ja vaatteiden myyntiin erikoistuneille liikkeille. Sieltä olisi löytynyt sormuksia, kaapuja, ehtoollisvälineitä ja hiippoja; kaikkea mitä kunnon seurakunnan paimen tarvitsee.
Aikamme Panthenonin kupolia ihmeteltyämme suunnistimme Spagnalle ja Espanjalaisille portaille. Matkalla poikkesimme Santa Ignazion kirkkoon, joka on kuuluisa erittäin taidokkaasti maalatuista kattofreskoistaan. Ja tosiaankin, kolmiulotteisuus oli suorastaan hätkähdyttävä; näytti kuin raajoja roikkuisi katosta. Kirkossa sijaitsee myös Ignatius Loyolan hauta.
Kuljeskelimme yleisen turistireitin ulkopuolella, joten näimme normaalia turistia hieman enemmän. Yleensäkin liikumme hieman sivussa valtareiteiltä, sillä silloin näkee muutakin kuin vain oppaista löydettäviä asioita. Tälläkin kertaa ohitimme paikan, missä murhattiin Aldo Moro.
Juuri ennen Spagnaa on Piazza Mignanchi, joka muistuttaa Tallinnan Raatihuoneen toria kesällä. Se oli täynnä terassikahviloita. Niitä ei juurikaan muuten näkynyt. Ehkä helmikuu on vielä liian aikainen terassien täyteen kukoistukseen. Portaat ja Spgna eivät tehneet meihin suurta vaikutusta. Olihan ne jo nähty monessa elokuvassa.
Portailta päätimme lähteä Di Villa Guiliaan, puiston keskelle, katsomaan Etruski-museota. Pääsimme Pinciolle, muurin ympäröimälle puistolle, kunnes totesimme, että lenkki on mennyt liian pitkäksi ja jalkamme olivat väsyneet. Lähdimme siis takaisin keskustaa ja hotelliamme kohti. Puisto oli patsaineen hieno. Roomalaiset käyvät varmasti täällä myöhemmin keväällä nauttimassa kauniista puutarhasta. Siellä näkyi myös ensimmäisen kerran pyörävuokraamoja. Pyörä onkin varmasti paras väline isossa puistossa seikkailemiseen.
Ajattelimme syödä jotain paluumatkalla hotelliimme, mutta keskustan ristoranteissa hinta oli hirveä ja annokset näyttivät aneemisilta, joten päätimme syödä vasta lähempänä hotellia. Myöhästyimme kuitenkin ja ravintolat ehtivät sulkea ovensa ja avaisivat ne vasta taas illalla. Täällä on kumma asenne palveluammateissa: ravintoloita ei pidetä auki, ruoka on mautonta ja hinta lähes kohtuuton.
Aikamme samoiltuamme palasimme hotellimme lähelle mistä löysimme pakistanilaisten pitämän ravintolan. Se oli mukava yllätys. Avoinna, ruoka oli maukasta, palvelu pelasi ja hinta oli kohtuullinen. Paljon vertailemamme olutkin maksoi 3.65€/ iso tuoppi (0,66 l). Voimmekin hyvin suositella, tällä vajavaisella kokemuksella, muiden kuin italialaisten pitämiä ravintoloita. Ruokailun jälkeen suuntasimme jälleen hotellillemme roomalaisia ihmetellen. Ehkä päivä oli sen verran pitkä ja rasittava, että omat asenteemmekin olivat väsymyksen vääristämiä
Takaisin
Tiberin rannalla
Viimeinen täysi päivä Roomassa. Heräsimme tavanomaiseen tapaan seitsemältä aamulla. Perjantain pitkä kävely, noin 15 km, painoi vielä jaloissa, mutta ohjemassa ei ollutkaan mitään monumenttimaratonia, vaan kiertelyä kaupungilla.
Aamusella eivät roomalaiset olleet vielä aukaisemassa toria, joten suuntasimme kulkumme kohti keskustaa. Liikenne oli hiljaista, mutta poliiseja parveili joka nurkassa. Ei ihme, että kaupunki on tilastojen valossa varsin turvallinen: Euroopan pääkaupungeista turvallisin.
Keskustassa päätimme käydä katsomassa Tiber-jokea. Jonkin aikaa mäkiä edestakaisin tarpoessa saavuimme, yllätys yllätys, Fontana di Treville. Onpa pieni kaupunki, kun aina löytää itsensä samasta paikasta. Sieltä suuntasimme kohti Palazzo de Angelia ja saavuimme taas Pantheonille. Täällä samat nähtävyydet lipuvat auttamattomasti eteen. Panthenonin edessä teimme uuden ennätyksen; täällä nautimme ennätyshintaiset capuccinot: kaksi kupillista yhteensä 10.33 €!!!! Huh huh. Kannattaa tosiaan välttää nähtävyyksien ympärillä olevia kahviloita.
Lyhyen matkan päässä oli Piazza di Navona, missä ovat Sant Agnesin Aenone barokkikirkko ja kuuluisa neljän virran suihkulähde. Sieltä lähdettyämme kiersimme Tiberin rannalle pikkukujia pitkin ja havaitsimme eräänlaisen trendin: pikkuiset Smartin ja muut tikkuaski autot olivat täällä yleisesti pysäköityjä, kun taas hotellimme lähellä valtaosa autoista oli farmareita.
Tiberin ranta oli varsin kaunis ja enkelten silta juuri niin hieno kuin väitetäänkin. Siltaa pitkin pääsee Castel di Angeloon, joka oli paavien pakopaikka barbaarien hyökkäyksien aikaan. Sisäänpääsy sinne maksoi 6.50 €.
Linnan katolta oli mahtava näköala yli Rooman kaupungin ja Vatikaanin. Varmasti matkamme parhaat näköalat. Kun linnan huoneet olivat tulleet tutuiksi lähdimme takaisin Tiberin itärannalle.
Joen rannalla yritimme mennä syömään pikku ravintolaan, mutta kunnon ruokaa ei tälläkään kertaa roomalaisilta herunut, koska kello oli vasta 11! Oli siis tyydyttävä voisarviin ja capuccinoihin.
Pyörittyämme jonkin aikaa keskustassa kauppoja katselemassa päädyimme Il Bibo- nimiseen ravintolaan pizzalle ja pastalle. Ruoka oli hyvää ja melko edullista. Syötyämme jatkoimme etukäteen tuhoon tuomittua edullisten tuliaisten metsästystä keskustassa ja jälleen törmäsimme Fontana di Treville. Päätimme viskata sinne kolikkomme, ettei tarvitsisi enää tällä reissulla mokomaa lätäkköä nähdä. Fontanasta masentuneena päätimme käydä hotellilla pienellä siestalla miettimässä loppupäivän ohjelmaa.
Siestasta toivuttuamme suuntasimme iltaruokailuun kaupungille. Roomalaiset parveilivat sankoin joukoin teillä, mutta ravintolat ammottivat tyhjyyttään. Kävimme syömässä Planet Hollywoodissa ja havaitsimme sen näissä oloissa hyvätasoiseksi ja varsin edulliseksi. Ruokakin oli maittavaa ja sitä oli runsaasti. Ehdottomasti suositeltava ruokapaikka aivan keskustassa.
Hollywoodista oli tarkoitus lähteä kuuntelemaan elävää musiikkia. Se olikin varsin kova operaatio kaupungissa missä musiikki tarkoittaa oopperaa. Ainoa paikka, missä olisi ollut illalla tarjolla muutakin musiikkia oli pub New Orleans, mutta se oli aivan tyhjä joten emme jääneet odottamaan muita asiakkaita, vaan lähdimme hotelliimme nukkumaan. Iltaelämä roomalaisittain tarkoittaa ilmeisesti syömistä, oopperaa tai nukkumista.
Takaisin
Kotiin käy kulkijan tie
Herätyskello soi kello kahdeksalta. Oloa voi kuvata suunnilleen: vieläkö me ollaan täällä? Onneksi oli hyvää aikaa pakata ja valmistella kotiin lähtöä, sillä bussi noutaisi meidät vasta puoli yhdeltätoista. Aikaa jäi hyvin valokuvien ottoon.
Näytti jälleen tulevan upea päivä. Ilmojen puolesta Roomassa oli ilo käydä näin keskellä talvea. Bussi saapui ajallaan ja nousimme siihen, ei kuitenkaan kovin haikein mielin niin kuin varsin usein reissuillamme. Tällä kerralla tuntui tämä muuttama päivä riittävän ihan hyvin.
Lähdimme ajoissa kohti lentokenttää, mutta ikäväksemme menimme kaupungin läpi samaa reittiä kuin olimme tulleetkin eli emme nähneet uusia kohteita kaupungin ympärillä olevista nähtävyyksistä. Matka oli ajallisesti lyhyt; vain noin 30 minuuttia. Fiumicinon lentokentällä meille jäi hyvää aikaa tutustua lentokentän palveluihin. Kenttä oli selvästi isompi kuin Helsinki-Vantaan kenttä, mutta palveluita ja myymälöitä oli paljon vähemmän.
Lentomme, AY0782, oli tarkoitus lähteä kello 12.55, mutta koska olimme itaalien kanssa tekemisessä niin emme päässeet tälläkään erää Rooman menttaliteetista eroon. Yhden portinvaihdon jälkeen pääsimme koneeseen 12.15. Lähtö myöhästyi kuitenkin 40 minuuttia, sillä kenttähenkilökunta pakkasi ensin rahtia koneeseen ja sitten hetken kuluttua he purkivat osan pois koneesta. Kapteenimme sai kuitenkin nipistettyä lentoaikaa hieman lyhemmäksi, joten emme myöhästyneet tuloajassa kuin puolituntia ja olimme Suomessa kello kuudelta illalla.
Takaisin
Lyhyt yhteenveto matkasta
Lyhyillä kaupunkilomien huono puoli on ehdottomasti se, ettei nähtävyyksiin jää juuri aikaa. Juuri kun opit missä mikin on ja miten sinne pääsee niin joudut lähtemään takaisin ja nähtävyyksiin tutustuminen jää varsin pinnalliseksi ja vajavaiseksi.
Rooman keskusta on kuitenkin varsin pieni, joten siihen on helppo tutustua jalkaisin. Kaikki nähtävä on muutaman kilometrin säteellä, mutta sitä on niin paljon ettei tutustumiseen riittäisi edes vuosiloma. Pelkästään Vatikaaniin pitäisi varata vähintään viikko.
Liikenteen väitetään olevan kaoottista, mutta todellisuudessa se ei juurikaan eroa Helsingin liikenteestä muuten kuin skootterien määrässä. Päinvastoin ajoneuvot väistävät jalankulkijoita mitä ei Helsingissä juurikaan pääse kokemaan, joten varoittelut liikenteestä taitavat olla maaseudun pikkukylien asukkaita varten.
Poliiseja Roomassa oli todella paljon, joten kaupungissa kulkiessa oli varsin turvallinen tunne. Kuitenkin hotellissa lähtöpäivänä kuulimme, että kahdelta rouvalta oli viety käsilaukut ravintolassa.
Ruokailemassa ei juuri voinut käydä kuin puoli yhden ja kahden välillä päivällä ja kahdeksan ja kymmenen välillä illalla. Aukioloajat ovat kuitenkin työntekijöiden mielialasta kiinni, sillä kun olimme menemässä ravintolaan missä ovessa aukioloaika alkoi kello 18, niin meille ilmoitettiin että iltaseitsemän jälkeen sopisi vasta tulla. Kaupungista löytyi kuitenkin ravintoloita, jotka mainostivat tarjoilevansa ruokaa pitkin päivää ja tietenkin kansainväliset ravintolat, kuten Planet Hollywood, Hard Rock Cafe, Mc Donalds ja Hamburger king, tarjoilivat ruokaa pitkin päivää eivätkä olleet kiinni siestan aikana.
Kaiken kaikkiaan hintataso Roomassa oli kova eikä muutaman päivän aikana ehtinyt mitenkään etsiä edullisia vaihtoehtoja matkailijoille. Monesti Euroopassa ja Pohjoismaissa matkustellessa on jäänyt tunne, että tänne on tultava joskus uudestaan. Roomasta tällaista tunnetta ei jäänyt. Jos eivät työt pakota, niin tuskin Roomaan tulee palattua. Euroopasta on vielä niin paljon näkemättä puhumattakaan muusta maailmasta.
Alkuun
