Pargassa 18.06. – 25.06.2001

Maanantai
Tiistai
Keskiviikko
Torstai
Perjantai
Lauantai
Sunnuntai
Maanantai
Loman saldo

18.06. Maanantai

Päivä alkoi harmaana ja koleana Suomessa. Onneksi edellisiltana terassilla istuessamme oli alhaalta Vaaralan laaksosta kuulunut surumielisen haikeana, mutta kauniisti soitettuna, yksinäisen trumpetin Summertime. Se antoi matkan odotukselle aivan loisteliaan tunnelman. Aamulla lähdön odottelu sujui tuskastuttavan hitaasti. Tiesimme, että pakkaamiseemme kuluisi aikaa noin 15 min, joten emme alkaneet pakata heti aamusta, vaan jätimme sen puolille päivin. Lentomme, Finnairin lento AY1449, lähtisi vasta klo 16.15.

Puoli kahdeltatoista oli aika kasata kamat. Siihen meni tosiaankin vain varttitunti. Taksin tilaus ja kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Saavuimme sinne aivan liian aikaisin. Matkaoppaamme tiedoista poiketen checkin alkoikin vasta kaksi tuntia ennen lentoa. Eipä nykyisin olekaan juuri mitään järkevää ostettavaa, kun tax freetä ei enää ole eu-lennoille. Ensimmäiseksi lentomme kuulutettiin lähtöportille 31a, joka on ei eu-maiden portti, joten menimme passintarkastuksen kautta oikealle puolelle. Passintarkastaja hieman ihmetteli mennessäni läpi uudella henkilökortilla, mutta kun kerroimme lennon menevän Prevezaan Kreikkaan, hän päästi kyllä läpi. Jonkun aikaa koneeseen pääsyä jo odotettuamme tuli kuulutus, joka vaihtoi lähtöportin 26a:ksi, mikä sitten onkin eu-puolella. Takaisin passintarkastuksen läpi ja uuteen turvatarkastukseen ja kävely lähes toiselle puolelle lähtöhallia. Saisi Finnair hieman tarkentaa toimintaansa. Koneeseen päästiin aikataulussa ja kone nousi kohti taivaansineä.

Kone laskeutui kauniissa auringonpaisteessa Prevezan lentokentälle aikataulussa kello 19.15. Ja siitä alkoi odotus. Edellä tullut englantilaisen Flag-yhtiön kone oli ollut lähes tunnin myöhässä. Kenttä on pieni sotilaskenttä eikä siellä voinut tuloselvitystä tehdä kuin yhdelle lentokoneelle kerrallaan. Ja Ateenan kone tuli perässä kentälle. Hip hurraa kentällä kului selvitykseen kaksi tuntia. Kohti hotellia pääsimme lähtemään Aurinkomatkojen bussilla hieman ennen iltayhdeksää. Parinkymmenen minuutin lauttamatka Prevezan keskustaan ja bussilla kohti Pargan kalastajakylää. Perillä olimme hotellimme, Villa Giakisin, edessä puoli yhdeltätoista. Hotellissa olimme saaneet huoneen n:o 4.n, joka oli isoin matkailijoiden käytössä olevista ja rekisteröity kolmelle henkilölle.

Matkalaukkujen purkamisen jälkeen suuntasimme kulkumme kohti Pargan keskustaa ja sen kauppakujia. Ensin kiipesimme keskustasta ylös Gaki Zeri-katua pitkin ja löysimme juuri ennen huimia portaita viehättävä kaksikerroksisen Blue Barin. Sen terassilla oli mukava nauttia kylmä Mythos-olut ja seurata alapuolella Gr.Labrakia, rantabulevardia, pitkin vaeltavia ihmisiä. Kyseisellä rantakaistaleella sijaitsee suurin osa Pargan ravintoloista, coctailbaareista ja kahviloista. Oluiden jälkeen suuntasimme rantabulevardille kävelemään. Kaupungin laiturilla katselimme öisiä maisemia merituulen puhaltaessa varsin viileästi.

Puolenyön jälkeen pysähdyimme erääseen bulevardin monista ravintoloista ja nautimme spaghetti Margarethen. Syy kevyeeseen illalliseen oli ettemme halunneet heti hermostuttaa vatsojamme.
Alkuun

19.06. Tiistai

Aamupalalle menimme läheiseen konditorioon. Tavallinen ja englantilainen aamiainen maksoivat saman verran; otimme tavallisen. Tyypillisesti siihen sisältyi leipää, marmeladia, voita, tuoremehua ja tietenkin kahvi. Aamiaista syödessämme alkoi tiputella vettä. Hurjat pilvet vyöryivät vuorten yli ja sitä iloa sitten riittikin pitkin päivää. Välillä tuli jopa rakeita.

Päiväsellä kiipesimme kujia pitkin linnoitusvuorelle ja löysimme Valtos-beachin. Palasimme hotelliin noutamaan uimakamppeet ja kiipesimme uudelleen, tällä kertaa löytämiämme rappusia pitikin. Uimarannalla olimme näin ensimmäistä kertaa tunnin verran, minä oikeasti ja matkakumppani varpaita kastellen. Koko ranta oli pienen pientä kiveä, joitain sentin kokoisia joukossa. Rantaviivaa ei voinut kävellä, koska jalka upposi syvälle tähän mannaan! Rantareissulla kävimme syömässä pizzan ja juomassa olusen läheisellä rantaterassilla. Yksi pizza riitti hyvin kahdelle henkilölle. Sitten lähdimme taas kiipeämään rappusia pitkin ja laskeutumaan hotellille. Tätä mäki-steppiä kyllä Pargassa tuntui riittävän. Sen verran rappuset rasittivat, että hotellilla otimme päivätirsat. Täällä oppii arvostamaan siestailua.

Myöhemmin iltapäivällä lähdimme keskustaan ja rantabulevardille lähempää tutustumista varten. Syömässä kävimme tyypillisessä kreikkalaisessa tavernassa. Minä söin sovlakin ranskalaisilla ja matkakumppani – yllätys, yllätys – spaghettia tomaalikastikkeella. Tavernassa huomio kiintyi laihoihin kissoihin, jotka pyörivät jaloissa. Jälkiruoaksi saimme talolta kirsikoita. Yleensäkin ruoka tai juoma sisälsi lisukkeen kun maksoimme laskumme; cumcvat-likööri blue barissa, kirsikat tavernassa jne.

Loppuilta alkoi internet-kahvila Terrassa, jossa tilasimme paukun nimeltä Sex on the beach. Se oli ihan mielenkiintoinen kokemus. Minä opetin baarimikolle, Christokselle, suisiden ja kumppani rommitotin teon. Täälläpäin ei ilmeisesti nautita juurikaan kuumia alkoholijuomia. Hätä ei lue lakia ja kova yskä pakotti juomaan jotain kuumaa iltaisin. Christoksen kaunis sisar sai meiltä kukkia alkuraskautensa kunniaksi. Hän selvästi arvosti elettämme varsin paljon, meni suorastaa sekaisin hetkeksi. Christos kysyi meiltä pidimmekö taustamusiikista; emme mitenkään erityisesti. Hän vaihtoi sen toivomuksestamme DOORSiin. Riding on the storm. Kyselimme kyyppäriltämme mikä olisi kiva paikka tanssia. Kuulimme, että kylässä oli kaksi discoa ja ettei kummassakaan ole juuri mitään menoa. Toiseen kuitenkin suoriuduimme. Discossa oli tyhjää ja kallista. Pienten verryttelyiden jälkeen heiluimme hotelliin hyvin ansaituille unille jo puoli kolmen aikaan.
Alkuun

20.06. Keskiviikko

Kylmää, koleaa ja sateista. Aamulla aurinko näyttäytyi, mutta muuten ropsahteli vettä ja rakeita sekä jyrisi. Kävelimme satamaan ITS-tourist serviceen maksamaan matkat Korfulle Kerkiraan. Matkat maksoivat yhteensä 21000 drakmaa (61.63eur) kahdelta hengeltä.

Matkatoimistosta suuntasimme askeleet kohti Venetsialaista linnoitusta, joka sijaitsee mäen päällä Pargan yläpuolella. Maisema linnoitukselta oli aivan mahtava ja muutama akvarellimaalarikin oli uskaltautunut ylös sutimaan. Pääskysiä oli aivan mielettömästi, kuten koko Pargassakin. Pohkeita alkoi kivistää oikein tosissaan tämä jatkuva mäkien ramppaaminen, mutta sitkeästi kiersimme linnoitusta. Aurinkokin alkoi sopivasti paistaa pilvien lomasta.

Illalla teimme tavanomaiset turistikuviot; ensin cocktailille Blue Bariin; Blue Jacket ja Ladys Dream, sitten sieltä alas Terraan juomaan kalsean päivän päätteeksi totit. Christos neuvoi meille ystävällisesti mitä Länsi-Kreikassa kannattaa tehdä. Internetistä kävimme samalla katsomassa minkälaista säätä oli torstaiksi luvassa Korfulle; luvattiin sateita ja myrskytuulia. Hieman alkoi hirvittää pienellä lautalla meno. Aikaisin nukkumaan sillä lautamme oli lähdössä klo 8.30 kohti Kerkiraa.
Alkuun

21.06. Torstai

Aamulla tiukka herätys klo 7.00. Aamupalan jälkeen pikamarssia kohti satamaa ja lauttaa. Aluksemme Sarris lähti Korfulle jotakuinkin aikataulun mukaan.

Merimatka oli varsin vilpoinen ja värjöttelimme takit yllämme kannella. Kaksi delfiiniä seurasi hetken aikaa meitä kunnes jäivät kisailemaan keskenään aluksemme taakse. Kahden ja puolen tunnin kuluttua saavuimme Kerkiran vanhaan satamaan aurinkoisessa säässä. Jonkin verran olimme jääneet aikataulusta jälkeen; ilmeisesti vastatuuli oli hidastanut aluksemme vauhtia.

Satamasta suuntasimme suoraan kohti vanhaa keskustaa. Siellä nautimme pikku capuccinot Spilia cafessa. Kierrellessämme kaupunkia teimme havainnon; ruoka oli kalliimpaa kuin Pargassa, mutta vaatteet, nahka ja korut halvempia.

Kerkirassa (Korfun kaupunki) emme käyneet vanhassa, emmekä uudessa linnoituksessa. Ajattelimme, ettei yksi päivä riitä ”vanhojen” nähtävyyksien katsomiseen, vaan kuljemme mieluimmin vanhaa ja uutta kaupunkia ristiin rastiin ja katselemme mitä itse kaupunki voi tarjota.

Kaupungilta löysimme paikallisen Stockmannin; Mark&Spencerin. Se oli pettymys. Samoja tavaroita kuin muuallakin, paljon kalliimmalla hinnalla höystettynä. Sieltä suuntasimme taas takaisin vanhaan kaupunkiin syömään.

Cafe restaurant Centralissa ruokaa odotellessa päätimme käydä läheisessä läheisessä nahkaliikkeessä kysymässä moottoripyöräilijän nahka-asun hintaa. Hinta oli 200.000,- drakmaa -20 % käteisellä maksaessa siis noin 470 eur. Ei paha hinta kunnollisesta, topatusta ja vahvistetusta nahka-asusta. Tuliaisiksi nahkalompakko, nilkkaketjuja ja sormus.

Takaisin laivalle lähdimme klo 15.30. Joimme kupit Nescafe frappea sataman ylläolevassa kahvilassa vielä ennen lähtöä, sillä lämpötila oli pohjoismaalaiselle tosi kuuma. Takaisin laivalle menimme ajoissa saadaksemme kansipaikat. Onnistuimme siinä viime hetkellä ja paluumatkalle lähdimme klo 16.

Laivamatkat olivat koko Korfun reissulla ainoat tylsät ajat; viisi tuntia lähes hukkaan heitettyä aikaa. Ei mitään Tallinnan risteilyä muistuttavaakaan. Kyllähän Sarriksella oli pienen pieni kioskin alku, mutta ravintolaa se muistutti yhtä vähän kuin nakkikioski Kämppiä. Onneksi oli ristikko mukana, että aika kului edes jotenkin. Pargan satamasta menimme suoraan hotellillemme rasvaamaan Korfulla palaneet hartiat ja nenät.

Hieman ennen yhdeksää illalla lähdimme vuokraamaan autoa perjantaiksi. Sitten syömään ja iltadrinkille Terraan. Christos esitteli 14-kuista tytärtään. Oli hieno pieni kreikatar. Drinkin nautittuamme alkoi silmäluomia kummasti painaa Korfulla kävely ja vetäydyimme hotelliimme yöpuulle.
Alkuun

22.06. Perjantai

Heti aamusta autoa vuokraamosta noutamaan. Olimme sopineet vuokra-ajan alkavaksi klo 9.00. Kaikki autossa OK; tankissa 20 litraa bensaa ja nesteet kunnossa.

Nokka kohti Pargasta pois vievälle tielle ja menoksi. Ensimmäiseksi suunnistimme Iguemenitsaan, joka on Pohjois-Kreikan suurin satamakaupunki. Sieltä suuntaavat isot autolautat ja trimariinit kohti Itävaltaa, Italiaa, Korfua ja Etelä-Kreikkaa. Jätimme auton satama-alueelle ja lähdimme kävelemään pitkin rantabulevardia. Keli oli kuuma ja helteinen. Tuulta ei ollut juuri ollenkaan. Capuccinoa nauttiessamme pakokaasut tunkivat siihen malliin keuhkoihin, että päätimme siirtyä hieman sisemmälle kaupunkiin. Siellä oli tyypilliseen tapaan kauppakuja, jossa oli kaikenlaista tavaraa myyviä liikkeitä. Kaupungissa huomasi, että se ei ollut varsinainen turistikohde; matkamuistomyymälät puutuivat lähes kokonaan.

Tuulettomuus aiheutti sen, että rajun rekkaliikenteen pakokaasut jäivät leijumaan kaupunkiin ja näin suomalaiseen puhtaaseen ilmaan tottuneiden oli pakko palautua auton luokse ja lähteä pois. Palasimme takaisin Prevezaan vievälle tielle ja lähdimme ajamaan kohti Pargaa.

Noin 15 km ajettuamme näimme tienviitan, jossa luki Elena Beach Campping. Oli oiva aika kurvata sinne nauttimaan nesteitä. Isäntä kertoi edellisen viikon olleen kiireisen, mutta tällä hetkellä siellä ei ollut kuin neljä asuntoautoa. Huhti-toukokuu oli ollut kuulemma kolea ja kostea. Heilläkin oli ollut sähkölämmittimet ravintolassa! Alue oli erittäin viehättävä ja vehreä. Yleensä leirintäalueet ovat täälläpäin varsin karuja ympäristöltään.

Leirintäalueelta lähdettyämme suuntasimme matkan kohti Mesopotaman kylää. Haadeksen temppelille, Nekromandiolle, ajettiin kylän läpi. Temppelin löysimme kylän läheltä noin 1km päästä päätieltä. Temppelialue on varsin pieni, mutta vaikuttava. Paikalle oli myöhemmin rakennettu Pyhän Johanneksen kappeli, joka olikin hyvä käyntikohde näin juhannusaattona.

Haadeksen temppeliltä suuntasimme Acheron-joen lähteille. Acheron on mytologian mukaan Haadeksen virta, jota pitkin kuolleet matkasivat alamaailmaan (underworldiin). Muutamien harharetkien jälkeen löysimme Glykiin Koroni- nimisen kylän ajettuamme maissipeltojen halki pientä huonokuntoista tietä ikuisuudelta tuntuvan ajan. Sen vieressä olivat lähteet. Kyllä oli kaunista seutua. Vesi pulppusi kallion alta pienistä lähteistä ja oli kirkasta.

Lähteiden jälkeen suuntasimme takaisin kohti Pargaa ja Lithos-beachiä. Lithos ei kyllä mielestäni ole maineensa veroinen. Valtos on ehdottomasti paras Pargan isoista rannoista.

Auringosta palasimme Pargan keskustaan ja autoa luovuttamaan. Autovuokraamo ei ollut vielä auki siestan jälkeen, joten annoimme auton avaimet viereisen kaupan isännälle.

Illalla söimme hotellimme suomalaisnaisten kanssa keskustan Argo-ravintolassa. Ravintolan maine on hyvä, mutta ruoka samantasoista kuin muissakin ravintoloissa. Iltaa jatkoimme hotellilla keskustellen ja hieman ouzoa nauttien, sillä olihan Juhannus.
Alkuun

23.06. Lauantai

Aamulla kymmenen aikaan alkoi taas ponnistelu pitkin portaita kohti Valtos-beachiä. Ilma oli kuuma ja tyyni. Kaksi rantatuolia ja varjo maksoivat 2000,- drakmaa (5.87 eur). Huolimattomuuttani maksoin kahdella 10000,- drakman setelillä , mutta koska kyseessä oli kreikkalaiset, tuli vuokraaja hetken kuluttua vaihtamaan ne 1000,- drakman seteleihin. Uskomattoman rehellisiä miehiä.

Välillä kävelimme rannalla ja katselimme kauppoja ja ravintoloita rannan varrella. Iltapäivällä viiden aikaan totesimme punaisen värin ihollamme olevan jo tarpeeksi syvän hotelliin lähtöä varten. Rappusten yläpään tavernassa, olikohan nimeltään Enthasis Kastro, nautimme jälleen cafefrappet, sen verran raskasta oli kuumassa ilmanalassa portaiden ramppailu.

Nestetankkauksen ja palaneen ihon jogurtti-hoidon jälkeen suuntasimme kohti kaupungin keskustaa illan viettoon. Näin juhannuspäivänä paikalliset viettivät Pyhän Ionnioksen kunniaksi juhlia, jolloin poltettiin oliivipuiden lehtiä ja oksia sekä kukanpäivänä, 01.05, solmitut kukkaseppeleet. Paikallista porukkaa oli paljon liikkeellä, lapset oli puettu ja suittu. Koko perheen karnevaali siis.

Iltasella voimakas haju tunki joka paikkaan ja syrjäisemmiltä kujilta löysimme lapsia riemuitsemassa ja hyppimässä palavien oksakasojen yli. Niitä oli nimenomaan paikallisten asukkaiden asuntojen edessä. Kuulimme, että vain vanhempi väestö enää poltteli tulia. Iltamyöhällä alkoivat sireenit soida. Läheiseltä paloasemalta lähtivät paloautot vauhdilla, samoin myös terveyskeskuksen ambulanssihenkilökunnalla piti kiirettä.
Alkuun

24.06. Sunnuntai

Aamu aukeni jälleen kauniina, mutta tuuli hieman enemmän kuin edellisinä päivinä. Aamutoimien ja pikkupyykin jälkeen lähdimme kaupungille tuliaisia ostamaan. Alunperin oli tarkoitus jatkaa rannalla oloa,mutta nahka ei tuntunut kestävän enää ylimääräistä aurinkoa. Tuliaisiksi tavanomaiset; karkkia lapsille ja paikallista alkoholia aikuisille. Lisäksi leluja ja koriste-esineitä. Iltapäivän aluksi nautimme itse tehtyä parmesaanispagethia; ei viitsinyt kuljettaa takaisin Suomesta mukana tuotuja aineksia.

Iltapäivälenkkiä tehdessämme kävimme katsomassa Terrassa Suomen sääennustetta; ei erityisen hyvältä näyttänyt +19 päivällä ja +11 astetta yöllä. Ilmeisesti palelisimme paluuyönä. Lenkillä löysimme huomattavasti lyhyemmän reitin hotelliltamme Valtosbeachille; ei tarvitsisi kiivetä rappuja pitkin, eikä kiertää huipun kautta. Harmi, ettei tällä reissulla enää mentäisi aurinkoa ottamaan. Kerroimme reitistä vielä toiseksi viikoksi Pargaan jääneelle suomalaisella, hyötyisihän siitä sitten edes joku hotelliltamme.

Takaisin tullessamme pistäydyimme jälleen ylhäällä terassiravintolassa ja katsoimme komeaa näkymää satamaan viimeisen kerran. Satamapoliisit viittoilivat laiturilla ja pitivät turvallisuudesta hyvää huolta. Näimme senkin ihmeen, että ison jeepin saa pyöräytettyä ympäri kapealla laiturilla kunhan sen vaan osaa!

Iltasella kuulimme, että Saudi-Arabian prinssi oli saapunut Pargaan maailman uudenaikaisimalla risteilyaluksellaan. Ehkä prinssi oli tullut tapaamaan Mick Jaggeria, joka kuuluu lomailevan täällä usein. Aluksessa oli kaksi helikopteria ja Rolls Royce. Tosin uudenaikaisin se oli automatiikkansa takia. Alus seisoi redillä juuri Pargan edessä ja liikennöinti siihen tapahtui veneiden avulla.
Alkuun

25.06. Maanantai

Aurinkoista ja varsin tyyntä. Aamulla emme pitäneet mitään kiirettä noustessamme ylös. Kello 10 tienoissa lähdimme törsäämään viimeiset drakmat ja syömään jotain pientä. Ensimmäisen kerran uskaltauduin tilaamaan mixed grillin, jossa oli erilaisia lihoja grillattuina. Syy arkuuteen oli se, että ruoka tarjoillaan salaattipedillä, joka on varsin varma vatsataudin lähde etelässä. Salmonellahan viihtyy erittäin hyvin salaatinlehdillä.

Ruokailun jälkeen lampsimme hotellille pakkaamaan, sillä huoneiden luovutus oli kansainväliseen tapaan kello 12, vaikka bussimme lähtikin kohti Prevezan lentokenttää vasta 16.15. Odotusaika oli pitkä ja niinpä kävimme juomassa icecoffee frappen läheisessä Green Bakery-kahvilassa. Yllätykseksemme havaitsimme kahvilan olleen halvimpia ja kuitenkin tyylikkäimpiä, jossa olimme Pargassa käyneet. Lämpö terassilla kuitenkin kiusasi ja katsottuamme varjossa olevaa mittaria huomasimme lämmön olevan +32 astetta!

Bussimatka kesti lauttoineen samat puolitoista tuntia, kuin tulomatkakin. Jonotus lähtöselvitykseen auringossa kesti n. tunnin ja se ei tuntunut kovin miellyttävältä. Sen jälkeen turvatarkastuksen läpi ja pieneen odotushalliin hikoilemaan vielä puoleksitoista tunniksi, koska koneen lähtö viivästyi catering ongelmien takia; 70 ruoka-annosta oli toimittamatta. Koneessa ne 70, jotka suostuivat vaihtamaan lämpimän ruokansa sämpylään saivat ilmaiseksi juomat. Niin tietysti teimme mekin. Tosin pääasiassa siksi, ettemme olleet tottuneet lämpimään ruokaan kotimaassakaan kello 23 aikaan.

Lento sujui muuten joutuisasti samoin kuin matkatavaroiden selvitys Helsinki-Vantaan lentoasemallakin ja olimme kotona Vantaalla viisitoista yli yhden tiistain puolella. Kokonaismatka-aika Pargasta Vantaalle kesti siis n. yhdeksän tuntia odotteluineen.
Alkuun

Loman saldo

Tiistaiaamuna matkakumppani tilasi korvakipuisena lääkärin ja molemminpuolinen korva- ja poskiontelontulehdushan sieltä löytyi. Lisäksi toinen tärykalvo oli puhjennut lentokoneessa. Penisilliinikuuri taltutti taudit ja yskästäkin päästiin. Parempikuntoisena matkasta olisi nauttinut enemmän, mutta menihän se näinkin. Pargan sivuja seurataan internetin välityksellä edelleenkin. Kaipa sinne siru sielustamme menetettiin. Muistot kulkevat aina mukanamme!
Alkuun